Demokratia http://anttiolavisalonen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/taxonomy/term/132358/all Sat, 20 Apr 2019 11:06:45 +0300 fi Kumpi tuli ensin, tunteet vai järki? http://mikkomarttila.puheenvuoro.uusisuomi.fi/274817-kumpi-tuli-ensin-tunteet-vai-jarki <p>Yleensä puhuttaessa ylevistä arvoista, jotka ohjaavat yksilön valintoja, niin kuin päättäväisyys, määrätietoisuus, uskollisuus, omistautuminen ja sinnikkyys, puhutaan arvostelevista arvioista liittyen yksilön ominaisuuksiin, jossa johdonmukaisuus ja järkevyys korostuvat, mutta tunteiden merkitystä vähätellään ja pidetään &rdquo;<em>haihatteluna</em>&rdquo; sekä &rdquo;<em>hysteriana</em>.&rdquo;</p><p>Tunteiden osuus kaikista ihmisten arvovalinnoista on kuitenkin keskeisemmässä asemassa, kuin johdonmukaisuus tai järki, ja juuri tähän myös perustuu myynti ja kauppa. Vetoamalla tunteisiin saadaan yksilö myös tekemään henkilökohtaisia ratkaisuja, joissa perintötekijät, kuten henkiperintö osoittavat enemmän suuntaa, kuin mikään &rdquo;<em>ylevä arvo.</em>&rdquo;</p><p>Vanhanajan &rdquo;<em>hyvät arvot</em>&rdquo;, joissa kumppani joutui tutustumaan ihastuksensa vanhempiin, on kuitenkin jotain hyvin käytännönläheistä, sillä tuntematta menneisyyttä on myös vaikea ennustaa sekä kartoittaa tulevaisuutta. Siksi menneisyydellä on ratkaiseva merkitys tulevaisuuden kannalta, koska se osoittaa suuntamerkkejä vallitsevista oloista ja varoittaa mahdollisista ongelmista ryhmäkäytöksessä.</p><p>Siksi olisi aiheellista kysyä, mitä merkitystä on järjellä, jos tunteiden osuus on kuitenkin vahvemmin osoittamassa yksilön käytöstä?</p><p>Kuinka paljon tunteet ohjailevat ihmisten äänestyskäytöstä?</p><p>Kuinka paljon henkiperintö ohjaa arvovalintoja?</p><p>Onko oikeastaan mitään perusteltua syytä puhua järjestä ja johdonmukaisuudesta, jos kuitenkin kaikkien arvovalintojen takana tunne ohjaa enemmän esimerkiksi sisukkuutta?</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Yleensä puhuttaessa ylevistä arvoista, jotka ohjaavat yksilön valintoja, niin kuin päättäväisyys, määrätietoisuus, uskollisuus, omistautuminen ja sinnikkyys, puhutaan arvostelevista arvioista liittyen yksilön ominaisuuksiin, jossa johdonmukaisuus ja järkevyys korostuvat, mutta tunteiden merkitystä vähätellään ja pidetään ”haihatteluna” sekä ”hysteriana.”

Tunteiden osuus kaikista ihmisten arvovalinnoista on kuitenkin keskeisemmässä asemassa, kuin johdonmukaisuus tai järki, ja juuri tähän myös perustuu myynti ja kauppa. Vetoamalla tunteisiin saadaan yksilö myös tekemään henkilökohtaisia ratkaisuja, joissa perintötekijät, kuten henkiperintö osoittavat enemmän suuntaa, kuin mikään ”ylevä arvo.

Vanhanajan ”hyvät arvot”, joissa kumppani joutui tutustumaan ihastuksensa vanhempiin, on kuitenkin jotain hyvin käytännönläheistä, sillä tuntematta menneisyyttä on myös vaikea ennustaa sekä kartoittaa tulevaisuutta. Siksi menneisyydellä on ratkaiseva merkitys tulevaisuuden kannalta, koska se osoittaa suuntamerkkejä vallitsevista oloista ja varoittaa mahdollisista ongelmista ryhmäkäytöksessä.

Siksi olisi aiheellista kysyä, mitä merkitystä on järjellä, jos tunteiden osuus on kuitenkin vahvemmin osoittamassa yksilön käytöstä?

Kuinka paljon tunteet ohjailevat ihmisten äänestyskäytöstä?

Kuinka paljon henkiperintö ohjaa arvovalintoja?

Onko oikeastaan mitään perusteltua syytä puhua järjestä ja johdonmukaisuudesta, jos kuitenkin kaikkien arvovalintojen takana tunne ohjaa enemmän esimerkiksi sisukkuutta?

]]>
16 http://mikkomarttila.puheenvuoro.uusisuomi.fi/274817-kumpi-tuli-ensin-tunteet-vai-jarki#comments Arvovalinnat Demokratia Perhearvot Talous Yksilö Sat, 20 Apr 2019 08:06:45 +0000 Mikko Marttila http://mikkomarttila.puheenvuoro.uusisuomi.fi/274817-kumpi-tuli-ensin-tunteet-vai-jarki
Keltaliivit, Brexit, Trump ja Suomen vaalitulos ovat vasta alkua http://juholeppanen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/274661-keltaliivit-brexit-trump-ja-suomen-vaalitulos-ovat-vasta-alkua <p>Hyväosaiset, siis globalisaation hyötyjät, äänestävät liberaalien ja cityvihreiden arvojen puolesta. Huono-osaiset, siis globalisaation häviäjät, äänestävät globalisaatiota vastaan. He äänestävät myös identiteetistä, itsekunnioituksesta ja protestin vuoksi.</p><p>Viimeisin vaalitulos ei muuta yhteiskunnan jakolinjoja mihinkään. Sääliöt &ndash; Hillaryn deplorables &ndash; eivät katoa minnekään, eivät myöskään keltaiset liivit. Tai Suomen juntti-Einarit.&nbsp;Ranskassa keltaliivien kapina on nimenomaan syrjäseutujen &ndash; France profonden &ndash; kapinaa kaupunkikeskusten globalisaatiosta hyötynyttä eliitttiä vastaan.</p><p>En epäile etteivätkö Macron tai Rinne, esimerkiksi, yrittäisi tehdä jotakin, mutta mihin he pystyvät jos Ranska ei selviä yhdestä triviaalista dieselveron korotuksesta tai jos suomalainen politiikka on myötähäpeää herättävää saivartelua salaatin arvonlisäverosta? Ja entäpä aivokuollut identiteettipolitiikka, josta kiistellään, koska se on ainoa asia josta osataan kiistellä?</p><p>Olisi helpompi listata ne asiat, joista eduskuntavaalien &quot;vaalikeskustelussa&quot; keskusteltiin, kuin ne, joista EI keskusteltu.</p><p>Luuleeko joku, että missään eurooppalaisessa maassa seuraavan neljän vuoden aikana pystytään ratkomaan isoja rakenteellisia ongelmia?</p><p>Oikeistopopulistit syyttävät maahanmuuttajia, koska he ovat sopiva konkreettinen kohde. Perinteinen oikeisto uskoo saavansa talouden kuntoon veronalennuksilla. Perinteinen vasemmisto yrittää epätoivoisesti pitää kiinni hyvinvointivaltion rapautuvasta veropohjasta. Vihreät ovat olevinaan älymystön puolue, mutta vihreiden kannattajat äänestivät eduskunnasta pois sen älykkäimmän jäsenen, Jyrki Kasvin. Tilalle saatiin James Potkukelkka. Ranskassa keltaliivit vaativat sekä veronalennuksia että lisää julkisia menoja.</p><p>Kuinka monta kansanedustajaa nyt valittiin, jotka oikeasti ymmärtävät jotakin tekoälystä, Kiinasta, genetiikasta, nanoteknologiasta. En väitä itsekään ymmärtäväni noista asioista mitään, ja siksihän meillä on edustuksellinen demokratia.</p><p>Jo noin kuukausi sitten Business Insider-lehti kirjoitti USA:n &quot;retail apocalpysesta&quot;, siis vähittäismyyntiapokalypsista. Pelkästään maaliskuuhun mennessä USA:ssa oli ilmoitettu 8000 kivijalkakaupan lopettamisesta tänä vuonna. Ja vuotta 2019 on vielä paljon jäljellä.</p><p>Brexit, Trump, Viiden tähden liike, jytky &ndash; tämä on vasta alkua.</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Hyväosaiset, siis globalisaation hyötyjät, äänestävät liberaalien ja cityvihreiden arvojen puolesta. Huono-osaiset, siis globalisaation häviäjät, äänestävät globalisaatiota vastaan. He äänestävät myös identiteetistä, itsekunnioituksesta ja protestin vuoksi.

Viimeisin vaalitulos ei muuta yhteiskunnan jakolinjoja mihinkään. Sääliöt – Hillaryn deplorables – eivät katoa minnekään, eivät myöskään keltaiset liivit. Tai Suomen juntti-Einarit. Ranskassa keltaliivien kapina on nimenomaan syrjäseutujen – France profonden – kapinaa kaupunkikeskusten globalisaatiosta hyötynyttä eliitttiä vastaan.

En epäile etteivätkö Macron tai Rinne, esimerkiksi, yrittäisi tehdä jotakin, mutta mihin he pystyvät jos Ranska ei selviä yhdestä triviaalista dieselveron korotuksesta tai jos suomalainen politiikka on myötähäpeää herättävää saivartelua salaatin arvonlisäverosta? Ja entäpä aivokuollut identiteettipolitiikka, josta kiistellään, koska se on ainoa asia josta osataan kiistellä?

Olisi helpompi listata ne asiat, joista eduskuntavaalien "vaalikeskustelussa" keskusteltiin, kuin ne, joista EI keskusteltu.

Luuleeko joku, että missään eurooppalaisessa maassa seuraavan neljän vuoden aikana pystytään ratkomaan isoja rakenteellisia ongelmia?

Oikeistopopulistit syyttävät maahanmuuttajia, koska he ovat sopiva konkreettinen kohde. Perinteinen oikeisto uskoo saavansa talouden kuntoon veronalennuksilla. Perinteinen vasemmisto yrittää epätoivoisesti pitää kiinni hyvinvointivaltion rapautuvasta veropohjasta. Vihreät ovat olevinaan älymystön puolue, mutta vihreiden kannattajat äänestivät eduskunnasta pois sen älykkäimmän jäsenen, Jyrki Kasvin. Tilalle saatiin James Potkukelkka. Ranskassa keltaliivit vaativat sekä veronalennuksia että lisää julkisia menoja.

Kuinka monta kansanedustajaa nyt valittiin, jotka oikeasti ymmärtävät jotakin tekoälystä, Kiinasta, genetiikasta, nanoteknologiasta. En väitä itsekään ymmärtäväni noista asioista mitään, ja siksihän meillä on edustuksellinen demokratia.

Jo noin kuukausi sitten Business Insider-lehti kirjoitti USA:n "retail apocalpysesta", siis vähittäismyyntiapokalypsista. Pelkästään maaliskuuhun mennessä USA:ssa oli ilmoitettu 8000 kivijalkakaupan lopettamisesta tänä vuonna. Ja vuotta 2019 on vielä paljon jäljellä.

Brexit, Trump, Viiden tähden liike, jytky – tämä on vasta alkua.

]]>
5 http://juholeppanen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/274661-keltaliivit-brexit-trump-ja-suomen-vaalitulos-ovat-vasta-alkua#comments Demokratia globalisaatio Liberalismi Vaalit Wed, 17 Apr 2019 15:48:27 +0000 Juho Leppanen http://juholeppanen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/274661-keltaliivit-brexit-trump-ja-suomen-vaalitulos-ovat-vasta-alkua
Entäpä vähemmistöhallitus? http://jannekuusi.puheenvuoro.uusisuomi.fi/274574-entapa-vahemmistohallitus <p>Suomessa &ndash; jossa nyt on pelkkiä pikkupuolueita &ndash; toimivan enemmistöhallituksen sorvaaminen on lähes mahdotonta. Vähemmistöhallitusten idea on koota samanmieliset puolueet yhteen ja hakea oppositiosta tuki&nbsp;asiakohtaisesti&nbsp;niin, ettei jokaisesta asiasta tarvitse olla yhtä mieltä laajan enemmistöhallituksen kesken. Kukin esitys vaatii neuvotteluja oppositiopuolueiden kanssa, jotta ne menisivät eduskunnassa läpi. Hallituksen yhdet esitykset menisivät läpi jonkun oppositiopuolueen tuella, toiset asiat taas jonkun muun.</p><p>&nbsp;</p><p>Suomalainen poliittinen kulttuuri vierastaa vähemmistöhallituksen ajatusta, koska hallitukset ovat viime vuosikymmenten aikana kaapanneet eduskunnalta roppakaupalla päätösvaltaa. Tämä vinouma on johtanut siihen, että oppositiotyöskentelyyn on juuttunut keskeiseksi päämääräksi kaataa kulloinenkin hallitus. Pahimmillaan tärkeistä asioista veisataan viis aidan kummallakin puolen. Noidankehä on valmis: sellainen ylimielisyys, joka näkyi paljaimmillaan Sipilän hallituksen kabinettipäätöspolitiikassa, johtaa puolestaan tuohon kiihkeään hallituksen kaatamishaluun. Enemmistöhallituksen toiminta edellyttää usein myös alistumista hallituskumppanin tahtoon vastoin oman puolueen kantaa.</p><p>&nbsp;</p><p>Tästä noidankehästä voisi pelastaa sopeutuminen vähemmistöhallituksiin, kuten monessa muussa maassa tehdään. Suomessa oli viimeksi vähemmistöhallitus v. 1977, Pohjoismaissa tapa on ollut yleinen viime aikoinakin. Sellainen pakottaisi eduskunnan keskittymään asioihin ja yhteistyöhön eikä haaskaisi sen aikaa ja energiaa poteroissa jurottamiseen ja juonten punomiseen hallituksen pystyssä pysymiseksi &ndash; tai kaatamiseksi.&nbsp;</p><p>&nbsp;</p><p>Käytännössä kulttuurin muutos vahvistaisi demokratiaa poispäin nykyisestä mallista, jota voisi kutsua pahimmillaan enemmistödiktatuuriksi. Yksittäisen hallituspuolueen oman edun edistäminen ei enää onnistuisi runnomalla kuten Sipilän hallituksessa pyrittiin tekemään ja siten tärvättiin neljä tärkeää vuotta. Olisi pakko neuvotella laajasti, ja vaikkei lehmänkauppoja kokonaan voikaan estää, edellisen hallituksen superlehmänkaupan tapainen puliveivaus kävisi huomattavasti hankalammaksi toteuttaa, kun hallitusohjelma ei&nbsp;pakottaisi&nbsp;oppositiopuolueita sellaisen taakse.</p><p>&nbsp;</p><p>Uudenlainen toimintakulttuuri Suomen politiikassa voisi olla omiaan madaltamaan sitä taivaisiin ulottuvaa aitaa, joka hallitusten ja oppositioiden väliin on viime vuosikymmeninä&nbsp;nostatettu. Tämä vaatisi asenteenmuutosta ja siksi kohtaisi taatusti vastustusta mahdollisen tehottomuutensa vuoksi. Mutta tehokkuutta voi harvoin kutsua demokratiaksi, kuten Sipilä joukkoineen todisti.</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Suomessa – jossa nyt on pelkkiä pikkupuolueita – toimivan enemmistöhallituksen sorvaaminen on lähes mahdotonta. Vähemmistöhallitusten idea on koota samanmieliset puolueet yhteen ja hakea oppositiosta tuki asiakohtaisesti niin, ettei jokaisesta asiasta tarvitse olla yhtä mieltä laajan enemmistöhallituksen kesken. Kukin esitys vaatii neuvotteluja oppositiopuolueiden kanssa, jotta ne menisivät eduskunnassa läpi. Hallituksen yhdet esitykset menisivät läpi jonkun oppositiopuolueen tuella, toiset asiat taas jonkun muun.

 

Suomalainen poliittinen kulttuuri vierastaa vähemmistöhallituksen ajatusta, koska hallitukset ovat viime vuosikymmenten aikana kaapanneet eduskunnalta roppakaupalla päätösvaltaa. Tämä vinouma on johtanut siihen, että oppositiotyöskentelyyn on juuttunut keskeiseksi päämääräksi kaataa kulloinenkin hallitus. Pahimmillaan tärkeistä asioista veisataan viis aidan kummallakin puolen. Noidankehä on valmis: sellainen ylimielisyys, joka näkyi paljaimmillaan Sipilän hallituksen kabinettipäätöspolitiikassa, johtaa puolestaan tuohon kiihkeään hallituksen kaatamishaluun. Enemmistöhallituksen toiminta edellyttää usein myös alistumista hallituskumppanin tahtoon vastoin oman puolueen kantaa.

 

Tästä noidankehästä voisi pelastaa sopeutuminen vähemmistöhallituksiin, kuten monessa muussa maassa tehdään. Suomessa oli viimeksi vähemmistöhallitus v. 1977, Pohjoismaissa tapa on ollut yleinen viime aikoinakin. Sellainen pakottaisi eduskunnan keskittymään asioihin ja yhteistyöhön eikä haaskaisi sen aikaa ja energiaa poteroissa jurottamiseen ja juonten punomiseen hallituksen pystyssä pysymiseksi – tai kaatamiseksi. 

 

Käytännössä kulttuurin muutos vahvistaisi demokratiaa poispäin nykyisestä mallista, jota voisi kutsua pahimmillaan enemmistödiktatuuriksi. Yksittäisen hallituspuolueen oman edun edistäminen ei enää onnistuisi runnomalla kuten Sipilän hallituksessa pyrittiin tekemään ja siten tärvättiin neljä tärkeää vuotta. Olisi pakko neuvotella laajasti, ja vaikkei lehmänkauppoja kokonaan voikaan estää, edellisen hallituksen superlehmänkaupan tapainen puliveivaus kävisi huomattavasti hankalammaksi toteuttaa, kun hallitusohjelma ei pakottaisi oppositiopuolueita sellaisen taakse.

 

Uudenlainen toimintakulttuuri Suomen politiikassa voisi olla omiaan madaltamaan sitä taivaisiin ulottuvaa aitaa, joka hallitusten ja oppositioiden väliin on viime vuosikymmeninä nostatettu. Tämä vaatisi asenteenmuutosta ja siksi kohtaisi taatusti vastustusta mahdollisen tehottomuutensa vuoksi. Mutta tehokkuutta voi harvoin kutsua demokratiaksi, kuten Sipilä joukkoineen todisti.

]]>
53 http://jannekuusi.puheenvuoro.uusisuomi.fi/274574-entapa-vahemmistohallitus#comments 2019 eduskuntavaalit Demokratia Hallitusyhteistyö Vähemmistöhallitus Tue, 16 Apr 2019 13:49:41 +0000 Janne Kuusi http://jannekuusi.puheenvuoro.uusisuomi.fi/274574-entapa-vahemmistohallitus
Vaalianalyysiä - Perussuomalaisten nousu ja tuleva hallitus http://mikkokangasoja.puheenvuoro.uusisuomi.fi/274532-vaalianalyysia-perussuomalaisten-nousu-ja-tuleva-hallitus <p>Perussuomalaiset saivat Varsinais-Suomessa suurimman kannatuksen. Lukuisissa vaalipiireissä puolue oli kakkonen. Valtakunnan selvä äänikuningas on puolueen puheenjohtaja. Edustajapaikkoja on kertynyt yllättävän vakaasti kolmissa vaaleissa 38 tai 39.</p><p>&nbsp;</p><p>Vaaleissa oli paljon draamaa. Eduskunnasta katosi keskisuuri ministeripuolue kokonaan ja Perussuomalaisten eduskuntaryhmä kaappasi heidän paikkansa. Keskusta romahti tyrmäävästi toisen kerran tällä vuosikymmenellä. Voi kysyä, moneenko romahdukseen ja kannattajien luottamuksen pettämiseen puolueella enää on varaa? Vaalien aluskyselyissä Perussuomalaisia lukuun ottamatta suurempien puolueiden kannatus laski, kun persut heräsivät odotetusti uurnille. Halla-ahon valinnan jälkeen olen odottanut hänelle mahdollisuutta esiintyä suoraan äänestäjien edessä ilman toimittajien asenteellisia tulkintoja. Täysin poikkeava tyyli toi hänelle kannatusta vaalitenteissä. Kun muut kiljuivat keskenään helppoheikkeinä myymässä kaikille samaa, Halla-aho rauhassa myi jotain erilaista.&nbsp;</p><p>&nbsp;</p><p>Alkaa olla jo perinne, että jokaisten vaalien jälkeen on &quot;kansallinen maastamuuttopäivä&quot;, kun yksi jos toinen pettynyt haluaa muuttaa maasta. Demokratia kelpaa vain, jos vaalien tulos miellyttää. Sillä asenteella sopivia muuttokohteita lienevät Pohjois-Korea, Venäjä, Kiina ja sen sellaiset yksimieliset maat. Nämä ihmiset ovat minun silmissäni olleet kritiikittömiä ja vedätettävissä pahantahtoisilla juoruilla perussuomalaisista. Jopa Antti Rinne toistaa kuvitelmia epämääräisestä erosta arvopohjassa. Kerta toisensa jälkeen toistuu väittämä, etteivät Perussuomalaiset usko jakamattomaan ihmisarvoon.</p><p>&nbsp;</p><p>Pidän käsitettä &quot;jakamattomasta&quot; ihmisarvosta typeränä. Yhtäläinen ja siten luovuttamaton ihmisarvo kuvaa mielestäni paremmin sitä, että jokainen elämineen on saman arvoinen. Jakamaton herättää epäselvän mielikuvan, että ihmisen arvo ihmisenä on jaettavissa osiin tai muille. On puolestaan oma filosofinen asiansa, jos kriisitilanteissa esimerkiksi kahden ihmisen hengen arvoa joudutaan punnitsemaan ja valitsemaan kahden huonon vaihtoehdon välillä sekä siten esim. uhraamaan toisen elämä toisen puolesta. Yltäkylläisessä yhteiskunnassa aniharva joutuu näiden valintojen eteen. Se etäännyttää ihmisiä dilemmasta, eikä kykyä samaistua ongelman ratkaisemiseen välttämättä ole.</p><p>&nbsp;</p><p>Joka tapauksessa Perussuomalaisten periaatteissa saati muuallakaan ei missään julisteta ihmisarvon &quot;jakamisesta&quot; tai vastaavasta yhtään mitään. Silti myytti elää. Samoin elää kuvitelma, että puolue ajaisi naisia kotiin hellan ääreen. Kuvitelma on suorastaan absurdi ja ehkä kirkkain esimerkki vastustajien hämäristä sekä todellisuutta hylkivistä luuloista. Puoluesihteeri, eli puolueen toimitusjohtaja, 1. varapuheenjohtaja ja eduskuntaryhmän puheenjohtaja ovat kaikki naisia. Kaksi ensimmäistä on valittu vaaleissa jäsenistön enemmistön päätöksellä toimeensa. Valinnat siis kuvastavat kaikkein parhaiten yleistä myötämielistä asennetta jäsenistössä naisten valta-asemia kohtaan. Mikään ei kuitenkaan riitä, sillä faktoilla ei ole merkitystä.</p><p>&nbsp;</p><p>Puolue nähdään myös &quot;demokratian vastaisena&quot;, vaikka itsessään se on demokraattisimpia puolueiden joukossa juuri mainittujen jäsenvaalien ansiosta. Liberalismiakin puolueen kannattajien nähdään vastustavan, vaikka EVA:n taannoisessa kyselyssä väki osoittautui RKP:n jälkeen monipuolisimmin liberaaleimmaksi.</p><p>&nbsp;</p><p>Kaikki yllä olevat leimat elävät, koska niin moni haluaa niihin uskoa. Politiikka on paskapuhetta. Valheet kiertävät suusta suuhun, jos tuntuvat sopivilta. Mustavalkoiset yksinkertaiset ihmiset haluavat selkeitä vihollisia ja Perussuomalaiset ovat tarkoitukseen sopiva puolue. Tarvitaan vain vahvaa uskoa juoruihin.</p><p>&nbsp;</p><p>Se, että Antti Rinne uskoo hämäriin juoruihin, vie uskottavuutta arviointikyvystä. Vaalitenteissäkin hän osoittautui pinnalliseksi. Selvästikään hän ei vaikuttanut perehtyneen oikein mihinkään vaan kompastui heppoisiin kalasteluheittoihin. Näyttää siltä, että hän yrittää myydä kaikille kaikkea mikä kulloinkin tuntuu parhaiten myyvän. Syvällistä ymmärrystä ajamistaan asioista hänellä ei näytä olevan pois lukien työmarkkina-asiat. Neuvottelutaktisesti Perussuomalaisten töniminen syrjään antaa muille mahdollisuuden kiristää etuja, kun yksi kilpailija on todennäköisesti poissa pelistä. Ellei sitten Perussuomalaisia syrjivillä puheilla riisuta heitä vaatimuksistaan pala kerrallaan.</p><p>&nbsp;</p><p>Mikä suuri puolue demarien kimppaan lähtee? Kokoomus raiskaisi demarien kannatuksen, koska puolueen keskeisimmät vaatimukset ovat antaa vähemmän niille, joilla on vähemmän sekä viedä vähemmän niiltä, joilla on enemmän. Se on täsmälleen vasemmiston ajatuksia vastaan ja on vaikea kuvitella kokoomusta hallituksessa ilman, että saisi noita ajettua läpi myrskyltä suojatussa valtiovarainministeriössä. Keskusta taas on niin heikossa kunnossa, että kannatus luultavasti vain laskisi entisestään tulevassa taantumassa ja hallitusrasitteessa. Jos Perussuomalaisia ei oteta hallitukseen, kannatus on luultavasti seuraavissa vaaleissa nykyistäkin enemmän.</p><p>&nbsp;</p><p>Taloudessa Perussuomalaiset olisi demareille helppo. Puolueiden tulisi sopia joustava kompromissi ilmastopolitiikassa (painopiste toimissa, joissa ekonomia kulkee käsikkäin ekologian kanssa). Maahanmuutossa paras tulema olisi olletikin nykypohjoismainen jämpti linja. Vallan keskittämistä EU:lle tulisi jarruttaa siellä, missä sitä ei voi pitää välttämättömänä ja vähintään silloin, kun siinä on nähtävissä sanottavia uhkia Suomelle.</p><p>&nbsp;</p><p>Perussuomalaiset olisivat siis varsin hyvä vaihtoehto SDP:lle. Keskeisin este on vihervasemmiston puolueesta luomat mielikuvitukselliset ennakkoluulot. Niistä on muodostunut kuvitteellinen mörkö, jonka &quot;kanssa ei saa leikkiä&quot;. Vihervasemmistosta on tullut itse luomansa mörön uhri. Kykeneekö Rinne yhteistyöhön mörön kanssa ilman, että mörköön vimmaisesti uskovat kokevat tulleensa syvästi petetyksi?</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Perussuomalaiset saivat Varsinais-Suomessa suurimman kannatuksen. Lukuisissa vaalipiireissä puolue oli kakkonen. Valtakunnan selvä äänikuningas on puolueen puheenjohtaja. Edustajapaikkoja on kertynyt yllättävän vakaasti kolmissa vaaleissa 38 tai 39.

 

Vaaleissa oli paljon draamaa. Eduskunnasta katosi keskisuuri ministeripuolue kokonaan ja Perussuomalaisten eduskuntaryhmä kaappasi heidän paikkansa. Keskusta romahti tyrmäävästi toisen kerran tällä vuosikymmenellä. Voi kysyä, moneenko romahdukseen ja kannattajien luottamuksen pettämiseen puolueella enää on varaa? Vaalien aluskyselyissä Perussuomalaisia lukuun ottamatta suurempien puolueiden kannatus laski, kun persut heräsivät odotetusti uurnille. Halla-ahon valinnan jälkeen olen odottanut hänelle mahdollisuutta esiintyä suoraan äänestäjien edessä ilman toimittajien asenteellisia tulkintoja. Täysin poikkeava tyyli toi hänelle kannatusta vaalitenteissä. Kun muut kiljuivat keskenään helppoheikkeinä myymässä kaikille samaa, Halla-aho rauhassa myi jotain erilaista. 

 

Alkaa olla jo perinne, että jokaisten vaalien jälkeen on "kansallinen maastamuuttopäivä", kun yksi jos toinen pettynyt haluaa muuttaa maasta. Demokratia kelpaa vain, jos vaalien tulos miellyttää. Sillä asenteella sopivia muuttokohteita lienevät Pohjois-Korea, Venäjä, Kiina ja sen sellaiset yksimieliset maat. Nämä ihmiset ovat minun silmissäni olleet kritiikittömiä ja vedätettävissä pahantahtoisilla juoruilla perussuomalaisista. Jopa Antti Rinne toistaa kuvitelmia epämääräisestä erosta arvopohjassa. Kerta toisensa jälkeen toistuu väittämä, etteivät Perussuomalaiset usko jakamattomaan ihmisarvoon.

 

Pidän käsitettä "jakamattomasta" ihmisarvosta typeränä. Yhtäläinen ja siten luovuttamaton ihmisarvo kuvaa mielestäni paremmin sitä, että jokainen elämineen on saman arvoinen. Jakamaton herättää epäselvän mielikuvan, että ihmisen arvo ihmisenä on jaettavissa osiin tai muille. On puolestaan oma filosofinen asiansa, jos kriisitilanteissa esimerkiksi kahden ihmisen hengen arvoa joudutaan punnitsemaan ja valitsemaan kahden huonon vaihtoehdon välillä sekä siten esim. uhraamaan toisen elämä toisen puolesta. Yltäkylläisessä yhteiskunnassa aniharva joutuu näiden valintojen eteen. Se etäännyttää ihmisiä dilemmasta, eikä kykyä samaistua ongelman ratkaisemiseen välttämättä ole.

 

Joka tapauksessa Perussuomalaisten periaatteissa saati muuallakaan ei missään julisteta ihmisarvon "jakamisesta" tai vastaavasta yhtään mitään. Silti myytti elää. Samoin elää kuvitelma, että puolue ajaisi naisia kotiin hellan ääreen. Kuvitelma on suorastaan absurdi ja ehkä kirkkain esimerkki vastustajien hämäristä sekä todellisuutta hylkivistä luuloista. Puoluesihteeri, eli puolueen toimitusjohtaja, 1. varapuheenjohtaja ja eduskuntaryhmän puheenjohtaja ovat kaikki naisia. Kaksi ensimmäistä on valittu vaaleissa jäsenistön enemmistön päätöksellä toimeensa. Valinnat siis kuvastavat kaikkein parhaiten yleistä myötämielistä asennetta jäsenistössä naisten valta-asemia kohtaan. Mikään ei kuitenkaan riitä, sillä faktoilla ei ole merkitystä.

 

Puolue nähdään myös "demokratian vastaisena", vaikka itsessään se on demokraattisimpia puolueiden joukossa juuri mainittujen jäsenvaalien ansiosta. Liberalismiakin puolueen kannattajien nähdään vastustavan, vaikka EVA:n taannoisessa kyselyssä väki osoittautui RKP:n jälkeen monipuolisimmin liberaaleimmaksi.

 

Kaikki yllä olevat leimat elävät, koska niin moni haluaa niihin uskoa. Politiikka on paskapuhetta. Valheet kiertävät suusta suuhun, jos tuntuvat sopivilta. Mustavalkoiset yksinkertaiset ihmiset haluavat selkeitä vihollisia ja Perussuomalaiset ovat tarkoitukseen sopiva puolue. Tarvitaan vain vahvaa uskoa juoruihin.

 

Se, että Antti Rinne uskoo hämäriin juoruihin, vie uskottavuutta arviointikyvystä. Vaalitenteissäkin hän osoittautui pinnalliseksi. Selvästikään hän ei vaikuttanut perehtyneen oikein mihinkään vaan kompastui heppoisiin kalasteluheittoihin. Näyttää siltä, että hän yrittää myydä kaikille kaikkea mikä kulloinkin tuntuu parhaiten myyvän. Syvällistä ymmärrystä ajamistaan asioista hänellä ei näytä olevan pois lukien työmarkkina-asiat. Neuvottelutaktisesti Perussuomalaisten töniminen syrjään antaa muille mahdollisuuden kiristää etuja, kun yksi kilpailija on todennäköisesti poissa pelistä. Ellei sitten Perussuomalaisia syrjivillä puheilla riisuta heitä vaatimuksistaan pala kerrallaan.

 

Mikä suuri puolue demarien kimppaan lähtee? Kokoomus raiskaisi demarien kannatuksen, koska puolueen keskeisimmät vaatimukset ovat antaa vähemmän niille, joilla on vähemmän sekä viedä vähemmän niiltä, joilla on enemmän. Se on täsmälleen vasemmiston ajatuksia vastaan ja on vaikea kuvitella kokoomusta hallituksessa ilman, että saisi noita ajettua läpi myrskyltä suojatussa valtiovarainministeriössä. Keskusta taas on niin heikossa kunnossa, että kannatus luultavasti vain laskisi entisestään tulevassa taantumassa ja hallitusrasitteessa. Jos Perussuomalaisia ei oteta hallitukseen, kannatus on luultavasti seuraavissa vaaleissa nykyistäkin enemmän.

 

Taloudessa Perussuomalaiset olisi demareille helppo. Puolueiden tulisi sopia joustava kompromissi ilmastopolitiikassa (painopiste toimissa, joissa ekonomia kulkee käsikkäin ekologian kanssa). Maahanmuutossa paras tulema olisi olletikin nykypohjoismainen jämpti linja. Vallan keskittämistä EU:lle tulisi jarruttaa siellä, missä sitä ei voi pitää välttämättömänä ja vähintään silloin, kun siinä on nähtävissä sanottavia uhkia Suomelle.

 

Perussuomalaiset olisivat siis varsin hyvä vaihtoehto SDP:lle. Keskeisin este on vihervasemmiston puolueesta luomat mielikuvitukselliset ennakkoluulot. Niistä on muodostunut kuvitteellinen mörkö, jonka "kanssa ei saa leikkiä". Vihervasemmistosta on tullut itse luomansa mörön uhri. Kykeneekö Rinne yhteistyöhön mörön kanssa ilman, että mörköön vimmaisesti uskovat kokevat tulleensa syvästi petetyksi?

]]>
6 http://mikkokangasoja.puheenvuoro.uusisuomi.fi/274532-vaalianalyysia-perussuomalaisten-nousu-ja-tuleva-hallitus#comments Demokratia Eduskuntavaalit 2019 Perussuomalaiset SDP Mon, 15 Apr 2019 20:32:41 +0000 Mikko Kangasoja http://mikkokangasoja.puheenvuoro.uusisuomi.fi/274532-vaalianalyysia-perussuomalaisten-nousu-ja-tuleva-hallitus
Terve demokratia http://bvalonen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/274456-terve-demokratia <p>Mieleeni jäi vaali-illalta Jussi Halla-ahon &mdash; en laita lainausmerkkeihin, kun en täydellistä sanavalintaa muista &mdash; toteamus, että terve demokratia vaatii toimivan opposition.&nbsp;</p><p>Perussuomalaisille ääneni antaneena, kannustan puoluetta pysymään näkökulmiensa takana ja tuomaan niitä esille niin, että asioissa ei tehdä liikaa kompromisseja. 39 kansanedustajalla on mahdollisuus tehdä tervettä demokraatista valtiopäivätyötä.&nbsp;</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Mieleeni jäi vaali-illalta Jussi Halla-ahon — en laita lainausmerkkeihin, kun en täydellistä sanavalintaa muista — toteamus, että terve demokratia vaatii toimivan opposition. 

Perussuomalaisille ääneni antaneena, kannustan puoluetta pysymään näkökulmiensa takana ja tuomaan niitä esille niin, että asioissa ei tehdä liikaa kompromisseja. 39 kansanedustajalla on mahdollisuus tehdä tervettä demokraatista valtiopäivätyötä. 

]]>
0 http://bvalonen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/274456-terve-demokratia#comments Demokratia Eduskuntavaalit Hallitus vai oppositio Mon, 15 Apr 2019 05:35:06 +0000 Birgitta Valonen http://bvalonen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/274456-terve-demokratia
Vaalien jälkeinen viikko http://amgs.puheenvuoro.uusisuomi.fi/274335-vaalien-jalkeinen-viikko <p>Tulevana maanantaina tulee olemaan erikoinen päivä. Heräämme pohtimaan vaalituloksia. Myös tuleva viikko tulee olemaan erikoinen. Saamme kuulla uutisista, että miten puolueet käynnistävät neuvottelut. Näinhan on ollut yli 20 vuotta tain niin kauan kun olen asunut Suomessa, riippumatta voittajista ja häviäijistä.</p><p>Muistan edellisestä eduskuntavaalien jälkeisistä päivistä kuin <a href="http://amgs.puheenvuoro.uusisuomi.fi/195077-terveiset-neuvottelijoille-etelaesplanadin-jalkakaytavalta">nuoret opiskelija osoittivat mieltä opintotuen puolesta Smolnan edustalla.</a> Kävin heitä kuvaamassa. Miten kävi?</p><p>Aamulehti kokosi vain vuoden eduskuntavaalien jälkeen listan Sipilän hallituksen tekemistä leikkauksista. Perussuomalaiset siunasivat niitä leikkauksia hallituksesta käsin. Nuo leikkaukset kohdistuivat opiskelijoihin, lapsiperheisiin, eläkeläisiin, työttömiin.&nbsp;<a href="https://www.aamulehti.fi/kotimaa/nain-sinun-lompakostasi-viedaan-kokosimme-listaan-kaikki-leikkauspaatokset-23565730">Tästä pääset Aamulehden kirjoitukseen.</a></p><p>Sipilän hallituksen epäsuosio ei ole ollut propagandan tulos vaan Sipilan hallituksen toistuvien leikkausten seuraus. Sipilän hallituspolitiikka on ollut ideologisesti hyvin latautunut. Rikkaille ja hyvinvoiville annetaan ja heikompiosaisista leikataan. Sen lisäksi Sipilän hallituksen kaudella työttömät ja syrjäytetyt ovat kokeneet omin nahoin stigmatisoinnin tai leimaamisen.</p><p>Nyt vaalien alla on puhuttu paljon eri teemoista, mutta kuntiin lisääntyneistä taloudellisista paineistä ei ole puhuttu paljon. Samalla kun raha vähenee, kuntien tehtävät ovat lisääntyneet. Moni kunta on joutunut tekemään erittäin kipeitä päätöksiä, jotka ovat kohidistuneet erityisesti haja-asutusalueilla asuviin. Leikkauksia on myös ulkoistettu kunnille.</p><p>Vaalipäivä on se päivä, jolloin jokaisen ääni painaa yhtä paljon, olisi äänestäjä köyhä, rikas tai muuta. Äänikopissa olemme yhdenvertaisia. Lähde siis äänestämään, jotta maanantaina ja tulevalla viikolla voitaisiin rauhallisin mielin katsoa mihin suuntaan Suomi on menossa.</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Tulevana maanantaina tulee olemaan erikoinen päivä. Heräämme pohtimaan vaalituloksia. Myös tuleva viikko tulee olemaan erikoinen. Saamme kuulla uutisista, että miten puolueet käynnistävät neuvottelut. Näinhan on ollut yli 20 vuotta tain niin kauan kun olen asunut Suomessa, riippumatta voittajista ja häviäijistä.

Muistan edellisestä eduskuntavaalien jälkeisistä päivistä kuin nuoret opiskelija osoittivat mieltä opintotuen puolesta Smolnan edustalla. Kävin heitä kuvaamassa. Miten kävi?

Aamulehti kokosi vain vuoden eduskuntavaalien jälkeen listan Sipilän hallituksen tekemistä leikkauksista. Perussuomalaiset siunasivat niitä leikkauksia hallituksesta käsin. Nuo leikkaukset kohdistuivat opiskelijoihin, lapsiperheisiin, eläkeläisiin, työttömiin. Tästä pääset Aamulehden kirjoitukseen.

Sipilän hallituksen epäsuosio ei ole ollut propagandan tulos vaan Sipilan hallituksen toistuvien leikkausten seuraus. Sipilän hallituspolitiikka on ollut ideologisesti hyvin latautunut. Rikkaille ja hyvinvoiville annetaan ja heikompiosaisista leikataan. Sen lisäksi Sipilän hallituksen kaudella työttömät ja syrjäytetyt ovat kokeneet omin nahoin stigmatisoinnin tai leimaamisen.

Nyt vaalien alla on puhuttu paljon eri teemoista, mutta kuntiin lisääntyneistä taloudellisista paineistä ei ole puhuttu paljon. Samalla kun raha vähenee, kuntien tehtävät ovat lisääntyneet. Moni kunta on joutunut tekemään erittäin kipeitä päätöksiä, jotka ovat kohidistuneet erityisesti haja-asutusalueilla asuviin. Leikkauksia on myös ulkoistettu kunnille.

Vaalipäivä on se päivä, jolloin jokaisen ääni painaa yhtä paljon, olisi äänestäjä köyhä, rikas tai muuta. Äänikopissa olemme yhdenvertaisia. Lähde siis äänestämään, jotta maanantaina ja tulevalla viikolla voitaisiin rauhallisin mielin katsoa mihin suuntaan Suomi on menossa.

]]>
4 http://amgs.puheenvuoro.uusisuomi.fi/274335-vaalien-jalkeinen-viikko#comments Demokratia Eduskuntavaalit 2019 Hallitusneuvottelut 2019 Arvot 5.5: Yhteiskunnassamme olisi vähemmän ongelmia, jos ihmisiä kohdeltaisiin tasa-arvoisemmin. Sat, 13 Apr 2019 14:46:42 +0000 Ana María Gutiérrez Sorainen http://amgs.puheenvuoro.uusisuomi.fi/274335-vaalien-jalkeinen-viikko
Demokratia 3.0 http://jurilaurila.puheenvuoro.uusisuomi.fi/274284-demokratia-30 <p><strong>Kirjoittelin jokin aika sitten<a href="http://jurilaurila.puheenvuoro.uusisuomi.fi/271550-demokratia-20"> demokratian uudistustarpeesta</a>. Esitin, että populismia aletaan kitkemään ottamalla käyttöön ns. vastaääni, jolla äänestäjä voi viedä joltain edustajalta äänen pois. Kuitenkin mieittyäni asiaa hieman lisää, totesin sen riittämättömäksi. Tässä tulee siis Demokratia 3.0!</strong></p><p>Suomi ja maailma on muuttunut ennennäkemättömällä tavalla. Tämä koskee myös maassamme tehtävää politiikkaa. Puolueiden ja ehdokkaiden erot ovat kaventuneet ja monessa asiassa ne ovat jopa täysin samanlaisia. Siitä huolimatta äänestäjän pitää tehdä valinta yhden puolueen/ehdokkaan tukemiseksi äänestäessään. Voiko äänestäjä tällöin tuoda parhaalla mahdollisella tavalla omaa tahtotilaansa ilmi? Väitän, ettei voi. Jotta voisimme saada paremman kuvan kansan tahtotilasta, meidän tulee rikkoa perinteinen yhden äänen antamisen olettamus demokratian toteutumisen täyttämisestä.</p><p>Väitän, ettei ole mitenkään harvinainen tilanne, että äänestäjä pohtii vielä äänestyskopissa useamman eri puoluetta edustavan ehdokkaan välillä. Yksi on menestynyt vaalitentissä, toinen on vaalikoneen mukaan paras vaihtoehto. Kolmas on tuttu entuudestaan ja neljäs on tehnyt hyvää työtä aiemmin. Yhden puolueen tavoitteet ovat yhdeltä kantilta paremmat kuin toisen, mutta toisella on muutama itselle tärkeä asia, joka erottaa sen muista.&nbsp; Äänestäjällä on suuri valta, mutta vähän mahdollisuuksia osoittaa tukevansa yhtä tavoitetta, mutta haluaisi tukea myös toista.</p><p>Kuten aiemminkin kirjoitin, populismin kitkemiseksi on myös muutettava äänestystapaa. Ehdokas, joka saa huomiota kärkevillä kommenteilla, on nykyään vahvoilla vain sen vuoksi, että hän kerää huomiota enemmän kuin muut. Se huomio ei ole yleensä valtaväestön kannalta mitenkään hyvä asia. Useimmat pitävät tällaista öykkäröintiä arvottomana ja jopa jossain määrin vaarallisena yhteiskunnalle. Nykyinen järjestelmä ei anna kuitenkaan osoittaa sitä ääenstyskopissa. Siksi politiikka on menettänyt arvostuksensa.</p><p>Kansanedustajat koostuvat koko ajan suuremmalta osin populisteista, jotka elävät kohuilla ja muiden ihmisten mollaamisella ja arvostelulla. Usein on myös niin, etteivät he hallitse kovin hyvin perinteisiä käyttäytymissääntöjä tai osaa lainkaan toisen henkilön kunnioittamista. Kun äänestetään öykkäri eduskuntaan, saadaan mitä tilataan. Populismiin perustuvaa politiikkaa, jossa on vaikea löytää konsensusta mistään erimielisyyttä aiheuttavasta asiasta.</p><p><strong>Uusi aika, uudet menetelmät</strong></p><p>Samalla, kun aletaan muuttamaan demokraattista järjestelmää kestävämmäksi ja paremmin kansan tahtoa kuvaavaksi, on syytä ottaa käyttöön myös uusi teknologia. Se nyt vaan on niin, ettei sähköisen äänestämisen mahdollistamisen estäminen ole enää millään lailla perusteltua. Meillä on lukuisia tapoja vahvaan tunnistautumiseen. Vaikka on olemassa mahdollisuus, että jonkun ääntä saattaisi tosiasiassa käyttää vaikkapa hänen puolisonsa tai edunvalvojansa, väitän että tämä osuus olisi marginaalinen. Se ei siis saa olla esteenä. Tietoturva on luonnollisesti myös otettava tarkoin huomioon, mutta sekään ei ole este. Vain haaste. Kun pääsemme yli ajatuksesta, ettei ole pakko olla valvotut olosuhteet ja että ihminen voikin ottaa kantaa kotoa käsin, voimme kehittää demokraattista järjestelmää huikeasti.</p><p>Ratkaisuksi esitän vaalitavan muuttamista ns. monitahoiseen vaalitapaan, jossa äänestäjä voi antaa yhden äänen sijasta kolme ääntä. Äänestäjän päätettäväksi jää, ovatko kaikki kolme ehdokasta saman vai eri puolueen listoilla. Kolmen äänen lisäksi on vielä käytettävissä miinus-ääni, jolla voi vähentää jonkin ehdokkaan äänistä yhden äänen. Tällä miinus-äänellä äänestäjä voi myös ottaa kantaa siihen, ketä hän ei ainakaan halua edustamaan kansaa päättäviin elimiin.</p><p>Ja kun ollaan siirrytty sähköiseen äänestämiseen, voidaan Suomen kannalta merkittävät asiat alistaa neuvoa antavalle kansanäänestykselle sujuvasti. Olipa sitten kyse NATO -jäsenyydestä tai maahanmuuton suurista linjauksista, voisi päätöksenteon pohjaksi kysyä, mitä kansa haluaa.</p><p>Näillä sinänsä merkittävillä muutoksilla voisimme olla edelläkävijöitä maailmassa ja nostaa demokratia sille kuuluvaan arvoonsa jälleen.</p><p>&nbsp;</p><p>P.S. Miinus-äänen voisi ottaa myös Kansalaisaloite.fi -palveluun. Olisi suotavaa, että pelkästään puoltamisen lisäksi kansalla olisi mahdollisuus näyttää myös aloitteen vastustus.</p><p>&nbsp;</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Kirjoittelin jokin aika sitten demokratian uudistustarpeesta. Esitin, että populismia aletaan kitkemään ottamalla käyttöön ns. vastaääni, jolla äänestäjä voi viedä joltain edustajalta äänen pois. Kuitenkin mieittyäni asiaa hieman lisää, totesin sen riittämättömäksi. Tässä tulee siis Demokratia 3.0!

Suomi ja maailma on muuttunut ennennäkemättömällä tavalla. Tämä koskee myös maassamme tehtävää politiikkaa. Puolueiden ja ehdokkaiden erot ovat kaventuneet ja monessa asiassa ne ovat jopa täysin samanlaisia. Siitä huolimatta äänestäjän pitää tehdä valinta yhden puolueen/ehdokkaan tukemiseksi äänestäessään. Voiko äänestäjä tällöin tuoda parhaalla mahdollisella tavalla omaa tahtotilaansa ilmi? Väitän, ettei voi. Jotta voisimme saada paremman kuvan kansan tahtotilasta, meidän tulee rikkoa perinteinen yhden äänen antamisen olettamus demokratian toteutumisen täyttämisestä.

Väitän, ettei ole mitenkään harvinainen tilanne, että äänestäjä pohtii vielä äänestyskopissa useamman eri puoluetta edustavan ehdokkaan välillä. Yksi on menestynyt vaalitentissä, toinen on vaalikoneen mukaan paras vaihtoehto. Kolmas on tuttu entuudestaan ja neljäs on tehnyt hyvää työtä aiemmin. Yhden puolueen tavoitteet ovat yhdeltä kantilta paremmat kuin toisen, mutta toisella on muutama itselle tärkeä asia, joka erottaa sen muista.  Äänestäjällä on suuri valta, mutta vähän mahdollisuuksia osoittaa tukevansa yhtä tavoitetta, mutta haluaisi tukea myös toista.

Kuten aiemminkin kirjoitin, populismin kitkemiseksi on myös muutettava äänestystapaa. Ehdokas, joka saa huomiota kärkevillä kommenteilla, on nykyään vahvoilla vain sen vuoksi, että hän kerää huomiota enemmän kuin muut. Se huomio ei ole yleensä valtaväestön kannalta mitenkään hyvä asia. Useimmat pitävät tällaista öykkäröintiä arvottomana ja jopa jossain määrin vaarallisena yhteiskunnalle. Nykyinen järjestelmä ei anna kuitenkaan osoittaa sitä ääenstyskopissa. Siksi politiikka on menettänyt arvostuksensa.

Kansanedustajat koostuvat koko ajan suuremmalta osin populisteista, jotka elävät kohuilla ja muiden ihmisten mollaamisella ja arvostelulla. Usein on myös niin, etteivät he hallitse kovin hyvin perinteisiä käyttäytymissääntöjä tai osaa lainkaan toisen henkilön kunnioittamista. Kun äänestetään öykkäri eduskuntaan, saadaan mitä tilataan. Populismiin perustuvaa politiikkaa, jossa on vaikea löytää konsensusta mistään erimielisyyttä aiheuttavasta asiasta.

Uusi aika, uudet menetelmät

Samalla, kun aletaan muuttamaan demokraattista järjestelmää kestävämmäksi ja paremmin kansan tahtoa kuvaavaksi, on syytä ottaa käyttöön myös uusi teknologia. Se nyt vaan on niin, ettei sähköisen äänestämisen mahdollistamisen estäminen ole enää millään lailla perusteltua. Meillä on lukuisia tapoja vahvaan tunnistautumiseen. Vaikka on olemassa mahdollisuus, että jonkun ääntä saattaisi tosiasiassa käyttää vaikkapa hänen puolisonsa tai edunvalvojansa, väitän että tämä osuus olisi marginaalinen. Se ei siis saa olla esteenä. Tietoturva on luonnollisesti myös otettava tarkoin huomioon, mutta sekään ei ole este. Vain haaste. Kun pääsemme yli ajatuksesta, ettei ole pakko olla valvotut olosuhteet ja että ihminen voikin ottaa kantaa kotoa käsin, voimme kehittää demokraattista järjestelmää huikeasti.

Ratkaisuksi esitän vaalitavan muuttamista ns. monitahoiseen vaalitapaan, jossa äänestäjä voi antaa yhden äänen sijasta kolme ääntä. Äänestäjän päätettäväksi jää, ovatko kaikki kolme ehdokasta saman vai eri puolueen listoilla. Kolmen äänen lisäksi on vielä käytettävissä miinus-ääni, jolla voi vähentää jonkin ehdokkaan äänistä yhden äänen. Tällä miinus-äänellä äänestäjä voi myös ottaa kantaa siihen, ketä hän ei ainakaan halua edustamaan kansaa päättäviin elimiin.

Ja kun ollaan siirrytty sähköiseen äänestämiseen, voidaan Suomen kannalta merkittävät asiat alistaa neuvoa antavalle kansanäänestykselle sujuvasti. Olipa sitten kyse NATO -jäsenyydestä tai maahanmuuton suurista linjauksista, voisi päätöksenteon pohjaksi kysyä, mitä kansa haluaa.

Näillä sinänsä merkittävillä muutoksilla voisimme olla edelläkävijöitä maailmassa ja nostaa demokratia sille kuuluvaan arvoonsa jälleen.

 

P.S. Miinus-äänen voisi ottaa myös Kansalaisaloite.fi -palveluun. Olisi suotavaa, että pelkästään puoltamisen lisäksi kansalla olisi mahdollisuus näyttää myös aloitteen vastustus.

 

]]>
0 http://jurilaurila.puheenvuoro.uusisuomi.fi/274284-demokratia-30#comments Äänestäminen Demokratia Politiikka Vaalijärjestelmä Vaalit2019 Sat, 13 Apr 2019 07:05:50 +0000 Juri Laurila http://jurilaurila.puheenvuoro.uusisuomi.fi/274284-demokratia-30
Mietteitä vaalipäivän alla http://markkubrask.puheenvuoro.uusisuomi.fi/274243-mietteita-vaalipaivan-alla <p>Vaikka olenkin monessa asiassa varmasti enemmän digiorientoitunut kuin suuri osa ikätovereistani, on joitakin asioita joita en halua muuttaa digitaaliseksi. Vielä 10 vuotta sitten olin sitä mieltä, että lehdet täytyy lukea paperisena, mutta melkein samantien kun kokeilin hesaria digitaalisena jäivät kaikkien lehtien paperiset tilaukset digitaalisten versioidensa jalkoihin.</p> <p>Sen jälkeen ei paluuta vanhaan ole itselläni ollut. En muista koska olen viimeksi laittanut CD-levyn soittimeen ja samoin elokuvat ja tv-sarjat tulee katsottua kaikki verkkopalveluista. Viimeisimmäksi siirryin myös kirjojen osalta digiaikaan, eikä paperille painettuja kirjoja tule luettua kuin harvakseltaan. Toki formaatissa on etunsa, akkukesto on ylivertainen verrattuna digilaitteisiin, mutta valikoimaa mahtuu aivan eri tavalla taskussa kulkevaan laitteeseen.</p> <p>Sama ilmiö on tapahtunut työssä - kokousten pitäminen onnistuu helposti verkon yli riippumatta missä maissa kokouksen eri osapuolet ovat. Työdokumentit ovat kaikkien saatavilla ja niitä voidaan muokata yhdessä - suuri osa asioista voidaan hoitaa lentämättä aina samaan paikkaan.</p> <p>Silti on olemassa asioita joita ei vielä tänä päivänäkään kannata siirtää digitaaliseen muotoon. Äänestäminen on hyvä esimerkki prosessista, jossa kannattaa pysyä analogisessa maailmassa. Kun elämme länsimaisessa demokratiassa, äänestyspaikan järjestelyt takaavat anonymiteetin jokaisen äänestäjän mielipiteelle. Myös äänestyspaikkojen sulkeuduttua demokratia toteutuu hienosti vanhalla kunnon menetelmällä - äänet lasketaan käsin ja sen hoitaa ryhmä ihmisiä joilla on erilaiset taustat, eikä kukaan pääse huijaamaan ja vääristelemään tuloksia. Tulokset syötetään suljettuun järjestelmään, johon ei pääse käsiksi verkosta, eikä näinollen sitä vastaan voida hyökätä.</p> <p>Äänestämisestä on tullut itselleni perinne, jo kauan ennen omaa aktivoitumista piraattien toimintaan. Äänestyspäivän aamuna suunnitellaan mihin aikaan mennään äänestämään, spekuloidaan miten äänet jakautuvat ja mietitään minne mennään vaalikahville äänestämisen jälkeen. Äänestyspaikalla varsinaisena äänestyspäivänä on omanlaisensa tunnelma ja siitä syystä en ole koskaan äänestänyt ennakkoon.</p> <p>Onko sinulla jokin oma äänestysrutiini?</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Vaikka olenkin monessa asiassa varmasti enemmän digiorientoitunut kuin suuri osa ikätovereistani, on joitakin asioita joita en halua muuttaa digitaaliseksi. Vielä 10 vuotta sitten olin sitä mieltä, että lehdet täytyy lukea paperisena, mutta melkein samantien kun kokeilin hesaria digitaalisena jäivät kaikkien lehtien paperiset tilaukset digitaalisten versioidensa jalkoihin.

Sen jälkeen ei paluuta vanhaan ole itselläni ollut. En muista koska olen viimeksi laittanut CD-levyn soittimeen ja samoin elokuvat ja tv-sarjat tulee katsottua kaikki verkkopalveluista. Viimeisimmäksi siirryin myös kirjojen osalta digiaikaan, eikä paperille painettuja kirjoja tule luettua kuin harvakseltaan. Toki formaatissa on etunsa, akkukesto on ylivertainen verrattuna digilaitteisiin, mutta valikoimaa mahtuu aivan eri tavalla taskussa kulkevaan laitteeseen.

Sama ilmiö on tapahtunut työssä - kokousten pitäminen onnistuu helposti verkon yli riippumatta missä maissa kokouksen eri osapuolet ovat. Työdokumentit ovat kaikkien saatavilla ja niitä voidaan muokata yhdessä - suuri osa asioista voidaan hoitaa lentämättä aina samaan paikkaan.

Silti on olemassa asioita joita ei vielä tänä päivänäkään kannata siirtää digitaaliseen muotoon. Äänestäminen on hyvä esimerkki prosessista, jossa kannattaa pysyä analogisessa maailmassa. Kun elämme länsimaisessa demokratiassa, äänestyspaikan järjestelyt takaavat anonymiteetin jokaisen äänestäjän mielipiteelle. Myös äänestyspaikkojen sulkeuduttua demokratia toteutuu hienosti vanhalla kunnon menetelmällä - äänet lasketaan käsin ja sen hoitaa ryhmä ihmisiä joilla on erilaiset taustat, eikä kukaan pääse huijaamaan ja vääristelemään tuloksia. Tulokset syötetään suljettuun järjestelmään, johon ei pääse käsiksi verkosta, eikä näinollen sitä vastaan voida hyökätä.

Äänestämisestä on tullut itselleni perinne, jo kauan ennen omaa aktivoitumista piraattien toimintaan. Äänestyspäivän aamuna suunnitellaan mihin aikaan mennään äänestämään, spekuloidaan miten äänet jakautuvat ja mietitään minne mennään vaalikahville äänestämisen jälkeen. Äänestyspaikalla varsinaisena äänestyspäivänä on omanlaisensa tunnelma ja siitä syystä en ole koskaan äänestänyt ennakkoon.

Onko sinulla jokin oma äänestysrutiini?

]]>
5 http://markkubrask.puheenvuoro.uusisuomi.fi/274243-mietteita-vaalipaivan-alla#comments Äänestäminen Demokratia Perinteet Fri, 12 Apr 2019 18:34:58 +0000 Markku Brask http://markkubrask.puheenvuoro.uusisuomi.fi/274243-mietteita-vaalipaivan-alla
Demokratia toimii, ihanko totta Ari Jalonen? http://kristinakalliojarvi.puheenvuoro.uusisuomi.fi/274159-demokratia-toimii-ihanko-totta-ari-jalonen <p>Myönnetään nyt heti alkuunsa, että Ari Jalosen tikunnokkaan nostaminen on tavallaan epäreilua. Aivan yhtä tolkuttomia, todellisuudelle vieraita ja vailla minkäänlaista logiikkaa olevia vastauksia saa yleensä vähintään 90%:lta poliitikkoja -jos sattuu saamaan mahdollisuuden kysyä.</p><p>&nbsp;</p><p>Täytyy kuitenkin sanoa, ettei Petteri Evilammen tiukkojen kysymysten eteen osuminen olisi voinut tapahtua mukavammalle miehelle. Niin mukavalle, että haluaa varmuuden vuoksi miellyttää kaikkia ja on valituksi tullessaan Sinisten...siis Kokoomuksen...tottakai Sinisten...sopimuksen mukaan Kokoomuksen riveissä...</p><p>(<a href="https://www.iltalehti.fi/politiikka/a/1be0825b-abce-45b0-a63a-61c735b22e2c" title="https://www.iltalehti.fi/politiikka/a/1be0825b-abce-45b0-a63a-61c735b22e2c">https://www.iltalehti.fi/politiikka/a/1be0825b-abce-45b0-a63a-61c735b22e2c</a>)</p><p>&nbsp;</p><p>Kansaa pitää toki Jalosen mielestä kuunnella,MUTTA...</p><p>&nbsp;</p><p>-jos pysytään euro-alueessa (mitä kansa ei halua. suom. huom), joudutaan tekemään kipeitä leikkauksia (joita kansa ei halua. suom. huom.)</p><p>&nbsp;</p><p>&nbsp;</p><p>-euroalueen vakaa valuutta vaikuttaa myös siihen, että on pakko turvautua esim. aktiivimallin (jota kansa ei halua. suom. huom.)kaltaisiin ratkaisuihin.</p><p>&nbsp;</p><p>&nbsp;</p><p>-mutta kun liitot (liittojen kovapalkkaiset nokkamiehet. suom.huom.) ja hallitus (15 suomalaista) ovat samalla linjalla, &quot;niin se on aika laaja demokraattinen päätös.&quot;</p><p>&nbsp;</p><p>&nbsp;</p><p>-kansalaisaloitteet ovat osa Suomen toimivaa demokratiaa. Tämä näkyy Jalosen mukaan siinä, että50 000 allekirjoitusta ylittäneistä,lukuisista aloitteista (mm. siitä aktiivimallista luopumisesta), eduskunta on hyväksynyt tasa-arvoisen avioliittolain aloiteen ja kesäajasta luopumisen (joista kikyn, aktiivimallin, laittoman maahanmuuton, vakuutuslääkäri-mafian ym. alle nääntyvä kansa varmasti jaksaa olla asiankuuluvan kiitollinen. suom. huom.)</p><p>&nbsp;</p><p>&nbsp;</p><p>&nbsp;</p><p>Kansanedustajat siis tekevät Jalosen mukaan &quot;ne parhaat mahdolliset ratkaisut, joita on haettavissa.&quot; Pelottaa ajatella, mitä ne huonommat oikein olisivat olleetkaan.</p><p>&nbsp;</p><p>(Enemmänkin voisi ruotia,sillä puhetta Jalosella riittää. Mutta mikään yllätys ei kai kellekään ole, mitä tulee ulos, kun poliitikko aukaisee suunsa: vääristelyä, osatotuuksia (jos hyvin käy), kiertelyä, ristiinpuhumista... Katsokaa itse.)</p><p>&nbsp;</p><p>&nbsp;</p><p>&nbsp;</p><p>https://<object width="648" height="390"><param name="movie" value="http://www.youtube.com/v/1JvDtJxswSE?version=3&fs=1&autoplay=0&rel=0" /><param name="wmode" value="transparent" /><param name="allowFullScreen" value="true" /><param name="allowscriptaccess" value="always" /><embed src="http://www.youtube.com/v/1JvDtJxswSE?version=3&fs=1&autoplay=0&rel=0" type="application/x-shockwave-flash" wmode="transparent" allowscriptaccess="always" allowfullscreen="true" width="648" height="390"></embed></object></p><p>&nbsp;</p><p>&nbsp;</p><p>&nbsp;</p><p>&nbsp;</p><p>&nbsp;</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Myönnetään nyt heti alkuunsa, että Ari Jalosen tikunnokkaan nostaminen on tavallaan epäreilua. Aivan yhtä tolkuttomia, todellisuudelle vieraita ja vailla minkäänlaista logiikkaa olevia vastauksia saa yleensä vähintään 90%:lta poliitikkoja -jos sattuu saamaan mahdollisuuden kysyä.

 

Täytyy kuitenkin sanoa, ettei Petteri Evilammen tiukkojen kysymysten eteen osuminen olisi voinut tapahtua mukavammalle miehelle. Niin mukavalle, että haluaa varmuuden vuoksi miellyttää kaikkia ja on valituksi tullessaan Sinisten...siis Kokoomuksen...tottakai Sinisten...sopimuksen mukaan Kokoomuksen riveissä...

(https://www.iltalehti.fi/politiikka/a/1be0825b-abce-45b0-a63a-61c735b22e2c)

 

Kansaa pitää toki Jalosen mielestä kuunnella,MUTTA...

 

-jos pysytään euro-alueessa (mitä kansa ei halua. suom. huom), joudutaan tekemään kipeitä leikkauksia (joita kansa ei halua. suom. huom.)

 

 

-euroalueen vakaa valuutta vaikuttaa myös siihen, että on pakko turvautua esim. aktiivimallin (jota kansa ei halua. suom. huom.)kaltaisiin ratkaisuihin.

 

 

-mutta kun liitot (liittojen kovapalkkaiset nokkamiehet. suom.huom.) ja hallitus (15 suomalaista) ovat samalla linjalla, "niin se on aika laaja demokraattinen päätös."

 

 

-kansalaisaloitteet ovat osa Suomen toimivaa demokratiaa. Tämä näkyy Jalosen mukaan siinä, että50 000 allekirjoitusta ylittäneistä,lukuisista aloitteista (mm. siitä aktiivimallista luopumisesta), eduskunta on hyväksynyt tasa-arvoisen avioliittolain aloiteen ja kesäajasta luopumisen (joista kikyn, aktiivimallin, laittoman maahanmuuton, vakuutuslääkäri-mafian ym. alle nääntyvä kansa varmasti jaksaa olla asiankuuluvan kiitollinen. suom. huom.)

 

 

 

Kansanedustajat siis tekevät Jalosen mukaan "ne parhaat mahdolliset ratkaisut, joita on haettavissa." Pelottaa ajatella, mitä ne huonommat oikein olisivat olleetkaan.

 

(Enemmänkin voisi ruotia,sillä puhetta Jalosella riittää. Mutta mikään yllätys ei kai kellekään ole, mitä tulee ulos, kun poliitikko aukaisee suunsa: vääristelyä, osatotuuksia (jos hyvin käy), kiertelyä, ristiinpuhumista... Katsokaa itse.)

 

 

 

https://www.youtube.com/watch?v=1JvDtJxswSE

 

 

 

 

 

]]>
0 http://kristinakalliojarvi.puheenvuoro.uusisuomi.fi/274159-demokratia-toimii-ihanko-totta-ari-jalonen#comments Aktiivimalli Demokratia Eduskunta Leikkaukset Fri, 12 Apr 2019 06:54:02 +0000 Kristiina Kalliojärvi http://kristinakalliojarvi.puheenvuoro.uusisuomi.fi/274159-demokratia-toimii-ihanko-totta-ari-jalonen
Äänioikeusikäraja on liian alhainen http://anttikuosmanen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/274150-aanioikeusikaraja-on-liian-alhainen <p>Äänioikeusikäraja on, niin kuin tiedetään ja taas ylihuomenna konkreettisesti koetaan, Suomessa 18 vuotta. Niin se on useimmissa muissakin maissa. Se on samalla yleensä myös täysi-ikäisyysraja. Ajoitan tämän kirjoituksen tahallani juuri eduskuntavaalien edelle.</p><p>Silloin tällöin, oikeastaan aika useinkin näkyy julkisuudessa ehdotuksia, jopa vaatimuksia äänioikeusikärajan alentamisesta. Jotkut haluaisivat sen 16 vuoteen kaikissa vaaleissa, jotkut muut ainakin kunnallisvaaleissa. Kaikilla heillä on kauniilta kuulostavia perusteluja kannalleen. Minua ne eivät kuitenkaan vakuuta.</p><p>Liikkeelle pitäisi lähteä siitä, että äänioikeus pitää olla &rdquo;aikuisilla&rdquo;, aikuisen ihmisen tiedoilla, taidoilla, elämänkokemuksella ja niiden mahdollistamalla arvostelukyvyllä varustetuilla ihmisillä. Joka tätä ei hyväksy, sen ei kannata lukea eteenpäin. Ensimmäisen näistä edellytyksistä, tiedot, täyttävät nykyisin varmasti hyvinkin nuoret verrattuna siihen, miten hyvin sen täyttivät ketkään silloin kun yleinen äänioikeus Suomessa toteutettiin. Taidotkin ovat varmaan parantuneet, vaikka tarvittavien taitojen muuttumista muunlaisiksi voi olla vaikea erottaa siitä, miten paljon ne ovat lisääntyneet.</p><p>Elämänkokemuksen ja arvostelukykyyn suhteen asiat eivät ole samalla tolalla. Tosin tämä riippuu siitä, millä tavalla itse kukin katsoo elämänkokemusta ja arvostelukykyä kertyvän. Kyllähän nuoret nykyaikana pystyvät hankkimaan monenlaisia kokemuksia paljon enemmän kuin menneinä vuosikymmeniä, mutta kaikki kokemukset eivät tuota sellaista elämänkokemusta, joka minun mielestäni kypsyttää äänioikeuden kaltaisen yhteiskunnallisen oikeuden käyttöön.</p><p>Millainen elämänkokemus siihen sitten parhaiten kypsyttää? Mielestäni paras mittari on se, onko ja kuinka pitkään ihminen ollut itse vastuussa toimeentulostaan. (Ja varmuuden vuoksi: tällä en siis tarkoita esimerkiksi varallisuusasemaa, joka oli aikoinaan kunnallisen äänioikeuden edellytys, vaan nimenomaan kokemusta toimeentulon hankkimisesta ihan itse.) Muitakin mittareita voitaisiin etsiä ja löytää, mutta koska tässä on pakko olla melko kaavamaisia, tämän on minusta käyttökelpoisin.</p><p>Jos äänioikeusikärajaa tarkastellaan tältä pohjalta, on Suomessa &ndash; ja tietenkin muissakin maissa &ndash; itse asiassa tapahtunut takaperoinen kehitys. Vuonna 1906 äänioikeus annettiin 24-vuotiaille. Pientä yläluokkaa lukuun ottamatta silloin kaikki nuoret joutuivat töihin lyhyen kansakoulun jälkeen, ehkä keskimäärin noin 14-vuotiaina. Äänioikeuden saadessaan he olivat siis olleet töissä vuosikymmenen ja oppineet ymmärtämään sen, mitä toimeentulon hankkiminen elämässä vaatii.</p><p>Vuosikymmenten mittaan lisääntyvät kouluvuodet ja niitä seuraavat ammatilliset tai akateemiset opinnot ovat johtaneet siihen, että enää vain pieni vähemmistö nuorista siirtyy täysimittaisesti työelämään alle 20-vuotiaina ja varsin suuri vähemmistö ellei suorastaan enemmistö, vasta yli 25-vuotiaina. Samalla äänioikeusikäraja on laskettu 18 vuoteen. Lähestytään siis jo tilannetta, jossa äänioikeuttaan ensi kertaa käyttävät eivät vielä kymmeneen vuoteen ala saada kunnon tuntumaa siihen, mitä toimeentulo elämässä vaatii.</p><p>Äänioikeusikäraja olisi nostettava jonnekin 35 vuoden tienoille, jotta palattaisiin siihen, mistä aloitettiin.</p><p>No, minä en vaadi, että siihen olisi palattava, ja olen taipuvainen uskomaan, että korkean äänioikeusrajan vaatijoilla oli vuonna 1906 muitakin motiiveja kuin aikuisen ihmisen arvostelukyvyn puuttuminen alle 24-vuotiailta. On arveltu, että äänioikeuden tosiasiallisella rajoittamisella noin puoleen työväestöstä &ndash; tai oikeammin rahvaasta, sillä enemmistöhän eli silloin maataloudesta &ndash; pyrittiin estämään sen liian suureksi uhaksi koettu valta-asema. Kun on päädytty 18 vuoteen, ei kannata yrittää hilata rajaa ylöspäin, vaikka siihen olisi syytäkin.</p><p>Mutta äänioikeusikärajan alentaminen vaikkapa 16 vuoteen olisi minusta vastuutonta. Ironista ja surullista on, että poliitikot, jotka haluavat sitä alentaa, ovat samalla ajamassa oppivelvollisuuden jatkamista, siis käytännössä koulupakkoa näille samoille lapsille. Jos pitää käydä koulua, on määritelmällisestikin vielä kypsymätön aikuisuuteen.</p><p>Vauraissa länsimaissa joskaan ei enää pelkästään niissä, väestö on vanhenemassa, mutta nuoruuden ihannointi tuntuu silti lisääntyvän. Ehkä ensin mainittu aiheuttaa jollain psykologisella mekanismilla viimemainitun. Ja onhan nuoruudessa, sen optimismissa (ainakin useimpien nuorten) ja sen ehdottomuudessakin on jotain tarttuvaa, mikä resonoi varttuneimpienkin ihmisten tunteisiin. Mutta niin viehättävää kuin heidän ehdottomuutensa onkin, sen viehättävyyden edellytyksenä on tunne sen vaarattomuudesta. Jos ehdottomuus saa todellista valtaa yli muiden, se muuttuu kauhistuttavaksi fanaattisuudeksi &ndash; tai ainakin voi muuttua sitä hyväksi käyttävien häikäilemättömien vallantavoittelijoiden käsissä. Useita vuosia sitten minua havahdutti ja kavahdutti, kun nuorelta kysyttiin miksi hän oli ollut mukana väkivaltaisiksi äityneissä mielenosoituksissa: no kun muu ei auta. Tällaista voisi ymmärtää, kun noustaan kansaansa sortavaa hallintoa vastaan, mutta demokratiassa se kertoo haluttomuudesta hyväksyä sitä, että oma kanta ei saavutakaan riittävää kannatusta tullakseen toteutetuksi.</p><p>Ei se ole sattuma, että kaikki diktaattorit ovat nojanneet valtansa nuoriin ja että diktatuureissa vallanhaltija on mobilisoinut juuri heitä käsikassarakseen. Siksi(kin) elämänkokemuksen ja arvostelukyvyn vaatiminen yksilölle poliittisen vallan antavan äänioikeuden edellytyksenä on myös demokratian puolustamista, ei sen väheksymistä. Tietyn iän saavuttamisen perusteella annettu äänioikeus ei ole mikään täsmäase sen varmistamiseksi, mutta paras mitä on käytettävissä.</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Äänioikeusikäraja on, niin kuin tiedetään ja taas ylihuomenna konkreettisesti koetaan, Suomessa 18 vuotta. Niin se on useimmissa muissakin maissa. Se on samalla yleensä myös täysi-ikäisyysraja. Ajoitan tämän kirjoituksen tahallani juuri eduskuntavaalien edelle.

Silloin tällöin, oikeastaan aika useinkin näkyy julkisuudessa ehdotuksia, jopa vaatimuksia äänioikeusikärajan alentamisesta. Jotkut haluaisivat sen 16 vuoteen kaikissa vaaleissa, jotkut muut ainakin kunnallisvaaleissa. Kaikilla heillä on kauniilta kuulostavia perusteluja kannalleen. Minua ne eivät kuitenkaan vakuuta.

Liikkeelle pitäisi lähteä siitä, että äänioikeus pitää olla ”aikuisilla”, aikuisen ihmisen tiedoilla, taidoilla, elämänkokemuksella ja niiden mahdollistamalla arvostelukyvyllä varustetuilla ihmisillä. Joka tätä ei hyväksy, sen ei kannata lukea eteenpäin. Ensimmäisen näistä edellytyksistä, tiedot, täyttävät nykyisin varmasti hyvinkin nuoret verrattuna siihen, miten hyvin sen täyttivät ketkään silloin kun yleinen äänioikeus Suomessa toteutettiin. Taidotkin ovat varmaan parantuneet, vaikka tarvittavien taitojen muuttumista muunlaisiksi voi olla vaikea erottaa siitä, miten paljon ne ovat lisääntyneet.

Elämänkokemuksen ja arvostelukykyyn suhteen asiat eivät ole samalla tolalla. Tosin tämä riippuu siitä, millä tavalla itse kukin katsoo elämänkokemusta ja arvostelukykyä kertyvän. Kyllähän nuoret nykyaikana pystyvät hankkimaan monenlaisia kokemuksia paljon enemmän kuin menneinä vuosikymmeniä, mutta kaikki kokemukset eivät tuota sellaista elämänkokemusta, joka minun mielestäni kypsyttää äänioikeuden kaltaisen yhteiskunnallisen oikeuden käyttöön.

Millainen elämänkokemus siihen sitten parhaiten kypsyttää? Mielestäni paras mittari on se, onko ja kuinka pitkään ihminen ollut itse vastuussa toimeentulostaan. (Ja varmuuden vuoksi: tällä en siis tarkoita esimerkiksi varallisuusasemaa, joka oli aikoinaan kunnallisen äänioikeuden edellytys, vaan nimenomaan kokemusta toimeentulon hankkimisesta ihan itse.) Muitakin mittareita voitaisiin etsiä ja löytää, mutta koska tässä on pakko olla melko kaavamaisia, tämän on minusta käyttökelpoisin.

Jos äänioikeusikärajaa tarkastellaan tältä pohjalta, on Suomessa – ja tietenkin muissakin maissa – itse asiassa tapahtunut takaperoinen kehitys. Vuonna 1906 äänioikeus annettiin 24-vuotiaille. Pientä yläluokkaa lukuun ottamatta silloin kaikki nuoret joutuivat töihin lyhyen kansakoulun jälkeen, ehkä keskimäärin noin 14-vuotiaina. Äänioikeuden saadessaan he olivat siis olleet töissä vuosikymmenen ja oppineet ymmärtämään sen, mitä toimeentulon hankkiminen elämässä vaatii.

Vuosikymmenten mittaan lisääntyvät kouluvuodet ja niitä seuraavat ammatilliset tai akateemiset opinnot ovat johtaneet siihen, että enää vain pieni vähemmistö nuorista siirtyy täysimittaisesti työelämään alle 20-vuotiaina ja varsin suuri vähemmistö ellei suorastaan enemmistö, vasta yli 25-vuotiaina. Samalla äänioikeusikäraja on laskettu 18 vuoteen. Lähestytään siis jo tilannetta, jossa äänioikeuttaan ensi kertaa käyttävät eivät vielä kymmeneen vuoteen ala saada kunnon tuntumaa siihen, mitä toimeentulo elämässä vaatii.

Äänioikeusikäraja olisi nostettava jonnekin 35 vuoden tienoille, jotta palattaisiin siihen, mistä aloitettiin.

No, minä en vaadi, että siihen olisi palattava, ja olen taipuvainen uskomaan, että korkean äänioikeusrajan vaatijoilla oli vuonna 1906 muitakin motiiveja kuin aikuisen ihmisen arvostelukyvyn puuttuminen alle 24-vuotiailta. On arveltu, että äänioikeuden tosiasiallisella rajoittamisella noin puoleen työväestöstä – tai oikeammin rahvaasta, sillä enemmistöhän eli silloin maataloudesta – pyrittiin estämään sen liian suureksi uhaksi koettu valta-asema. Kun on päädytty 18 vuoteen, ei kannata yrittää hilata rajaa ylöspäin, vaikka siihen olisi syytäkin.

Mutta äänioikeusikärajan alentaminen vaikkapa 16 vuoteen olisi minusta vastuutonta. Ironista ja surullista on, että poliitikot, jotka haluavat sitä alentaa, ovat samalla ajamassa oppivelvollisuuden jatkamista, siis käytännössä koulupakkoa näille samoille lapsille. Jos pitää käydä koulua, on määritelmällisestikin vielä kypsymätön aikuisuuteen.

Vauraissa länsimaissa joskaan ei enää pelkästään niissä, väestö on vanhenemassa, mutta nuoruuden ihannointi tuntuu silti lisääntyvän. Ehkä ensin mainittu aiheuttaa jollain psykologisella mekanismilla viimemainitun. Ja onhan nuoruudessa, sen optimismissa (ainakin useimpien nuorten) ja sen ehdottomuudessakin on jotain tarttuvaa, mikä resonoi varttuneimpienkin ihmisten tunteisiin. Mutta niin viehättävää kuin heidän ehdottomuutensa onkin, sen viehättävyyden edellytyksenä on tunne sen vaarattomuudesta. Jos ehdottomuus saa todellista valtaa yli muiden, se muuttuu kauhistuttavaksi fanaattisuudeksi – tai ainakin voi muuttua sitä hyväksi käyttävien häikäilemättömien vallantavoittelijoiden käsissä. Useita vuosia sitten minua havahdutti ja kavahdutti, kun nuorelta kysyttiin miksi hän oli ollut mukana väkivaltaisiksi äityneissä mielenosoituksissa: no kun muu ei auta. Tällaista voisi ymmärtää, kun noustaan kansaansa sortavaa hallintoa vastaan, mutta demokratiassa se kertoo haluttomuudesta hyväksyä sitä, että oma kanta ei saavutakaan riittävää kannatusta tullakseen toteutetuksi.

Ei se ole sattuma, että kaikki diktaattorit ovat nojanneet valtansa nuoriin ja että diktatuureissa vallanhaltija on mobilisoinut juuri heitä käsikassarakseen. Siksi(kin) elämänkokemuksen ja arvostelukyvyn vaatiminen yksilölle poliittisen vallan antavan äänioikeuden edellytyksenä on myös demokratian puolustamista, ei sen väheksymistä. Tietyn iän saavuttamisen perusteella annettu äänioikeus ei ole mikään täsmäase sen varmistamiseksi, mutta paras mitä on käytettävissä.

]]>
7 http://anttikuosmanen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/274150-aanioikeusikaraja-on-liian-alhainen#comments Äänioikeus Aikuisuus Demokratia Vaalit Fri, 12 Apr 2019 06:00:31 +0000 Antti Kuosmanen http://anttikuosmanen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/274150-aanioikeusikaraja-on-liian-alhainen
Kuule äänestäjä sinua rakastetaan http://marttiissakainen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/274121-kuule-aanestaja-sinua-rakastetaan <p>&nbsp;</p><p>Näin vaalien alla on hyvä olla äänestäjä. Minua rakastetaan oikealta ja vasemmalta sekä siltä väliltä. Meinaa ahdistaa esitetulvan keskellä toivorikkaiden isänmaantoivojen pommituksessa. Upeaa, että yritystä riittää. Valitettavasti&nbsp; vain 200 onnekasta tulee valituksi yli 2000 toinen toistaan pätevämpien kandidaattien joukosta.</p><p>Nyt kelpaa olla köyhä, eläkeläinen, syrjäytynyt, asunnoton, kerjäläinen, yliverotettu, asuntovuokrakiskottu, asunnoton, opiskelija, autoilija, jalankulkija, maaltamuuttanut, lähiöläinen, koiran omistaja, seksuaalinen vähemmistöläinen, jne.</p><p><strong>Mutta missä on kuorman kantajajoukko? 25- 40 vuotiaat lapsiperheelliset, työssäkäyvät, jotka pyörittävät tätä rulettia ja veroillaan kustantavat alati kallimmaksi käyvän sosiaalisektorin. Miksi heitä ei kukaan muista?&nbsp; </strong></p><p>Luetteloa voisi jatkaa loputtomiin. Tulevaisuus ( 4 vuotta ) on toivoa täynnä. Runsauden sarvi on auki, mutta ei kauan. Sunnuntaina , iltamyöhällä,&nbsp; loppuu ilo. Vaalin tulokset alkavat olla&nbsp; tulloin selvillä. Riemun kiljahdukset peittävät surun kyyneleet. Kaikkien&nbsp; tyrkyllä olevien kampanja on sujunut erinomaisesti - äänten laskentaan saakka.</p><p>Koittaa arki. Elämä jatkuu entisellään. Hallitus vaihtuu, mutta entinen meno jatkuu. Populistiset vaalilupaukset ovat unohdettu. Muuttuuko&nbsp; mikään tälläkään kerralla?</p><p>Kansa on äänensä antanut, kansa saa mennä. Hallituskin syntynee ennen neljän vuoden kuluttua järjestettäviä seuraavia eduskuntavaaleja vuonna 2023.</p><p>Hei. Meinasin unohtaa EU- vaalit, jotka pidetään 26.5.2019. Niissä luvataakin jo ihan toista.Ehkäpä niihin ja lupauksiin palaamme lähiviikkoina.</p><p>&nbsp;ps. Olenhan siellä minäkin.</p><p><strong><em>Martti Issakainen &nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp; Kansanedustajehdokas&nbsp; no.83&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; Helsingin vaalipiiri&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp; Seitsemän tähden liike rp.</em></strong></p><p>&nbsp;</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div>  

Näin vaalien alla on hyvä olla äänestäjä. Minua rakastetaan oikealta ja vasemmalta sekä siltä väliltä. Meinaa ahdistaa esitetulvan keskellä toivorikkaiden isänmaantoivojen pommituksessa. Upeaa, että yritystä riittää. Valitettavasti  vain 200 onnekasta tulee valituksi yli 2000 toinen toistaan pätevämpien kandidaattien joukosta.

Nyt kelpaa olla köyhä, eläkeläinen, syrjäytynyt, asunnoton, kerjäläinen, yliverotettu, asuntovuokrakiskottu, asunnoton, opiskelija, autoilija, jalankulkija, maaltamuuttanut, lähiöläinen, koiran omistaja, seksuaalinen vähemmistöläinen, jne.

Mutta missä on kuorman kantajajoukko? 25- 40 vuotiaat lapsiperheelliset, työssäkäyvät, jotka pyörittävät tätä rulettia ja veroillaan kustantavat alati kallimmaksi käyvän sosiaalisektorin. Miksi heitä ei kukaan muista? 

Luetteloa voisi jatkaa loputtomiin. Tulevaisuus ( 4 vuotta ) on toivoa täynnä. Runsauden sarvi on auki, mutta ei kauan. Sunnuntaina , iltamyöhällä,  loppuu ilo. Vaalin tulokset alkavat olla  tulloin selvillä. Riemun kiljahdukset peittävät surun kyyneleet. Kaikkien  tyrkyllä olevien kampanja on sujunut erinomaisesti - äänten laskentaan saakka.

Koittaa arki. Elämä jatkuu entisellään. Hallitus vaihtuu, mutta entinen meno jatkuu. Populistiset vaalilupaukset ovat unohdettu. Muuttuuko  mikään tälläkään kerralla?

Kansa on äänensä antanut, kansa saa mennä. Hallituskin syntynee ennen neljän vuoden kuluttua järjestettäviä seuraavia eduskuntavaaleja vuonna 2023.

Hei. Meinasin unohtaa EU- vaalit, jotka pidetään 26.5.2019. Niissä luvataakin jo ihan toista.Ehkäpä niihin ja lupauksiin palaamme lähiviikkoina.

 ps. Olenhan siellä minäkin.

Martti Issakainen                                                                                                                                                                  Kansanedustajehdokas  no.83                                                                                                                                                Helsingin vaalipiiri                                                                                                                                                                      Seitsemän tähden liike rp.

 

]]>
1 http://marttiissakainen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/274121-kuule-aanestaja-sinua-rakastetaan#comments Äänestäjä Demokratia Populisti Vähemmistö Thu, 11 Apr 2019 20:12:42 +0000 Martti Issakainen http://marttiissakainen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/274121-kuule-aanestaja-sinua-rakastetaan
Jussi Halla-aho tyrmäsi Soinin http://selavii.puheenvuoro.uusisuomi.fi/274086-jussi-halla-aho-tyrmasi-soinin <p><br />Siinä ei auta enää meterologit tai virhemarginaaleillakaan pelaaminen, sillä PerusSuomalaisten nousu on niin jäätävää, että ruiskukat, apilat ja ruusut lakaistuvat Halla-ahon alavilla mailla. Ilmaston lämpeneminenkin tulee viikon myöhässä.</p><p>Yle:n viimeisin gallup on vääristelemälläkin karmeaa katsottavaa valtamedian ja politiikan asiantuntijoiden hyppysissä. Tosi asiassa PerusSuomalaisten oikea kannatus on jo nyt 18,5% ilman mitään korjauskertoimia. Eikä todellista kannatusta tarvitsekkaan korjailla, sillä vaalipäivänä tuo totuus paljastuu.</p><p>Luotettavan YLE:n gallupin virhemarginaali on suurimpien puolueiden osalta +/- 2,3 prosenttiyksikköä joten lienee paikallaan hieman suhteuttaa näitä lukemia oikeille raiteilleen.</p><p>- SDP:n todellinen kannatus on nyt 18,1%<br />- PerusSuomalaisten todellinen on 18,3%<br />- Kokoomuksen todellinen on 17,7%<br />- Keskustan todellinen on 14,9%</p><p>Muut on mitä on eikä niillä ole mitään merkitystä suurimpien puolueiden välisessä taistelussa. KD, Sin, RKP ja vihreät painivat siellä apujoukkojen ikuisessa kieli pitkällä mulle-mulle karsinassa.</p><p>Mielenkiintoista on ollut seurata Timo Soinin plokia. Jostain kumman syystä välillä oli ihan hiljaista noin niinkun yleisesti, mutta nyt taas hillotolpan vaakatanko on ottanut molemmat kädet käyttöön ja etunoja on yhtä jyrkkä mitä pötsi antaa periksi.</p><p>Viimeisin otsikko kertonee kaiken, eli &quot;SITÄ SAA, MITÄ TILAA&quot;<br />11.4.2019 TIMO SOINI <a href="http://timosoini.fi/" title="http://timosoini.fi/">http://timosoini.fi/</a></p><p>&quot;Missä EU, siellä ongelma&quot;. Samat höpinät kuten dementikolla kuuluukin. Lienekkö asettumassa EU-vaaleissa entisellä numerolla vai älyäisikö pyytää uuden? Ihan sama, sillä pettureiden tie on alamäki ja taakse päin. Antaa vanhuksen pyöriä koko mäki ihan miten päin huvittaa. Ei siellä kukaan ole kiinni ottamassa. Enää.</p><p>Jussi Halla-ahon luotsaamat PerusSuomalaiset ovat ottamassa tyrmäysvoiton. Jos ei huomioida sinisten valtaisaa 0,8% menestystä, niin käytännössä puolue on startannut jostain 8% lukemista sitten 2017 puolueen kahtia jakautumisen myötä ja saavuttanut nyt jo kahdessa vuodessa Suomen suurimman puolueen aseman. Ihan pakko nostaa hattua!</p><p>Ja tiedän, että kitisijät astuvat framille esittämään mitä kummallisempia argumentteja, mutta muistakaa kiukuspäissään suvaitsevaisuutenne.&nbsp;</p><p>Ei ole helppoa niellä katkeraa kalkkia eikä niitä suoltamiaan paskapuheita. Ihan ymmärrettävää, mutta suvaitkaa tämäkin.</p><p>Tulevana Sunnuntaina voitte syyttää puolisoa, lapsia tai naapureita siitä, että asioista niiden oikeilla nimillä esillä olleet voittivat vaalit. Voitte jatkaa kivapuheiden opettamista itseänne fiksuimmille ja käpertyä sen kuplan sisään missä olette eläneet jo monta vuotta. Jatkakaa toki. Vapaus on valita.</p><p>Siitäkin huolimatta olisi kiva kuulla mikä on kokoomuksen, sdp:n, vihreitten ja keskustan kanta nyt demokratiasta? Voiko kuplanne ulkopuolelta tuleva vaalivoittaja sittenkin olla hallitusyhteistyössä kumppanina mikäli hallitusohjelmassa saataisiin yhteisymmärrys? PerusSuomalaisethan eivät ole kieltäytyneet demokratiasta.</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div>
Siinä ei auta enää meterologit tai virhemarginaaleillakaan pelaaminen, sillä PerusSuomalaisten nousu on niin jäätävää, että ruiskukat, apilat ja ruusut lakaistuvat Halla-ahon alavilla mailla. Ilmaston lämpeneminenkin tulee viikon myöhässä.

Yle:n viimeisin gallup on vääristelemälläkin karmeaa katsottavaa valtamedian ja politiikan asiantuntijoiden hyppysissä. Tosi asiassa PerusSuomalaisten oikea kannatus on jo nyt 18,5% ilman mitään korjauskertoimia. Eikä todellista kannatusta tarvitsekkaan korjailla, sillä vaalipäivänä tuo totuus paljastuu.

Luotettavan YLE:n gallupin virhemarginaali on suurimpien puolueiden osalta +/- 2,3 prosenttiyksikköä joten lienee paikallaan hieman suhteuttaa näitä lukemia oikeille raiteilleen.

- SDP:n todellinen kannatus on nyt 18,1%
- PerusSuomalaisten todellinen on 18,3%
- Kokoomuksen todellinen on 17,7%
- Keskustan todellinen on 14,9%

Muut on mitä on eikä niillä ole mitään merkitystä suurimpien puolueiden välisessä taistelussa. KD, Sin, RKP ja vihreät painivat siellä apujoukkojen ikuisessa kieli pitkällä mulle-mulle karsinassa.

Mielenkiintoista on ollut seurata Timo Soinin plokia. Jostain kumman syystä välillä oli ihan hiljaista noin niinkun yleisesti, mutta nyt taas hillotolpan vaakatanko on ottanut molemmat kädet käyttöön ja etunoja on yhtä jyrkkä mitä pötsi antaa periksi.

Viimeisin otsikko kertonee kaiken, eli "SITÄ SAA, MITÄ TILAA"
11.4.2019 TIMO SOINI http://timosoini.fi/

"Missä EU, siellä ongelma". Samat höpinät kuten dementikolla kuuluukin. Lienekkö asettumassa EU-vaaleissa entisellä numerolla vai älyäisikö pyytää uuden? Ihan sama, sillä pettureiden tie on alamäki ja taakse päin. Antaa vanhuksen pyöriä koko mäki ihan miten päin huvittaa. Ei siellä kukaan ole kiinni ottamassa. Enää.

Jussi Halla-ahon luotsaamat PerusSuomalaiset ovat ottamassa tyrmäysvoiton. Jos ei huomioida sinisten valtaisaa 0,8% menestystä, niin käytännössä puolue on startannut jostain 8% lukemista sitten 2017 puolueen kahtia jakautumisen myötä ja saavuttanut nyt jo kahdessa vuodessa Suomen suurimman puolueen aseman. Ihan pakko nostaa hattua!

Ja tiedän, että kitisijät astuvat framille esittämään mitä kummallisempia argumentteja, mutta muistakaa kiukuspäissään suvaitsevaisuutenne. 

Ei ole helppoa niellä katkeraa kalkkia eikä niitä suoltamiaan paskapuheita. Ihan ymmärrettävää, mutta suvaitkaa tämäkin.

Tulevana Sunnuntaina voitte syyttää puolisoa, lapsia tai naapureita siitä, että asioista niiden oikeilla nimillä esillä olleet voittivat vaalit. Voitte jatkaa kivapuheiden opettamista itseänne fiksuimmille ja käpertyä sen kuplan sisään missä olette eläneet jo monta vuotta. Jatkakaa toki. Vapaus on valita.

Siitäkin huolimatta olisi kiva kuulla mikä on kokoomuksen, sdp:n, vihreitten ja keskustan kanta nyt demokratiasta? Voiko kuplanne ulkopuolelta tuleva vaalivoittaja sittenkin olla hallitusyhteistyössä kumppanina mikäli hallitusohjelmassa saataisiin yhteisymmärrys? PerusSuomalaisethan eivät ole kieltäytyneet demokratiasta.

]]>
43 http://selavii.puheenvuoro.uusisuomi.fi/274086-jussi-halla-aho-tyrmasi-soinin#comments Demokratia Thu, 11 Apr 2019 12:17:39 +0000 Seppo Lavikainen http://selavii.puheenvuoro.uusisuomi.fi/274086-jussi-halla-aho-tyrmasi-soinin
Syntyykö viides valtiomahti? http://pialnsman.puheenvuoro.uusisuomi.fi/274023-syntyyko-viides-valtiomahti <p>Solvausten ja uhkausten laukominen netissä tai kadulla ei ole sananvapauden käyttöä toisin kuin niiden esittäjät väittävät. Mitä se oikein on? Muiden mielipiteenvapauden riistoa ja vallan ottamista omiin käsiin. Solvausten ja uhkausten laukoja riistää kohteeltaan oikeuden mielipiteen ilmaisuun pelottelemalla, pakottamalla vaikenemaan tai mustaamalla tämän maineen. Siten hän myös estää keskustelun henkilön mielipiteistä. Minä määrään mitä täällä saa puhua!</p><p>Sanat muuttuvat teoiksi. Tappouhkaukset ja maalittaminen yllyttävät samanmielisiä väkivaltaan vihan kohteita vastaan.</p><p>Eduskuntavaalien alla on tullut tietoon useita tapauksia, joissa ehdokkaita vastaan on kohdistunut väkivaltaa ja sillä uhkaamista.</p><p>Jari Tervo kirjoitti <a href="https://www.hs.fi/sunnuntai/art-2000006060393.html">Hesarin kolumnissa 7.4.</a> näin: &ldquo;Kansanedustajaehdokkaitten &ndash; puolueesta riippumatta &ndash; herjailu ja uhkailu vaaliteltan kupeessa on hyökkäys sananvapautta vastaan. Kun sananvapaus menee, samassa ovenavauksessa poistuu demokratia.&rdquo;</p><p>Demokratia ei Tervon mukaan toimi, jos poliittisesti aktiiviset kansalaiset eivät uskalla asettua ehdolle.</p><p>Åbo Akademin professori Kimmo Grönlund totesi edellisten eduskuntavaalien yhteydessä 2015, että &ldquo;pelkkä äänestämiseen pohjautuva edustuksellinen demokratia ei enää riitä. Tarvitaan myös muita poliittisen osallistumisen kanavia&rdquo; (<a href="http://www.hs.fi/paivanlehti/18072016/a1468725970119">linkki</a>).</p><p>Samaa mieltä. Demokratia rappeutuu, jos sitä ei kehitetä. Se mikä oli riittävää toisen maailmansodan jälkeen, ei ole riittävää enää nykypäivänä aivan toisenlaisissa olosuhteissa.</p><p>Maailmalla on syntynyt useita aloitteita sosiaalisen median palveluista, jotka organisoivat sivistynyttä keskustelua siten, että vihan- ja valheiden lietsojat eivät pääse sitä sabotoimaan. &nbsp;Kun sellainen saa siivet alleen, siitä voi muodostua pysyvä instituutio, demokratian todellinen viides valtiomahti.</p><p><br />&nbsp;</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Solvausten ja uhkausten laukominen netissä tai kadulla ei ole sananvapauden käyttöä toisin kuin niiden esittäjät väittävät. Mitä se oikein on? Muiden mielipiteenvapauden riistoa ja vallan ottamista omiin käsiin. Solvausten ja uhkausten laukoja riistää kohteeltaan oikeuden mielipiteen ilmaisuun pelottelemalla, pakottamalla vaikenemaan tai mustaamalla tämän maineen. Siten hän myös estää keskustelun henkilön mielipiteistä. Minä määrään mitä täällä saa puhua!

Sanat muuttuvat teoiksi. Tappouhkaukset ja maalittaminen yllyttävät samanmielisiä väkivaltaan vihan kohteita vastaan.

Eduskuntavaalien alla on tullut tietoon useita tapauksia, joissa ehdokkaita vastaan on kohdistunut väkivaltaa ja sillä uhkaamista.

Jari Tervo kirjoitti Hesarin kolumnissa 7.4. näin: “Kansanedustajaehdokkaitten – puolueesta riippumatta – herjailu ja uhkailu vaaliteltan kupeessa on hyökkäys sananvapautta vastaan. Kun sananvapaus menee, samassa ovenavauksessa poistuu demokratia.”

Demokratia ei Tervon mukaan toimi, jos poliittisesti aktiiviset kansalaiset eivät uskalla asettua ehdolle.

Åbo Akademin professori Kimmo Grönlund totesi edellisten eduskuntavaalien yhteydessä 2015, että “pelkkä äänestämiseen pohjautuva edustuksellinen demokratia ei enää riitä. Tarvitaan myös muita poliittisen osallistumisen kanavia” (linkki).

Samaa mieltä. Demokratia rappeutuu, jos sitä ei kehitetä. Se mikä oli riittävää toisen maailmansodan jälkeen, ei ole riittävää enää nykypäivänä aivan toisenlaisissa olosuhteissa.

Maailmalla on syntynyt useita aloitteita sosiaalisen median palveluista, jotka organisoivat sivistynyttä keskustelua siten, että vihan- ja valheiden lietsojat eivät pääse sitä sabotoimaan.  Kun sellainen saa siivet alleen, siitä voi muodostua pysyvä instituutio, demokratian todellinen viides valtiomahti.


 

]]>
1 http://pialnsman.puheenvuoro.uusisuomi.fi/274023-syntyyko-viides-valtiomahti#comments Demokratia Jari Tervo Parlamentarismi Sosiaalinen media Vihapuhe Thu, 11 Apr 2019 04:26:12 +0000 Pia Länsman http://pialnsman.puheenvuoro.uusisuomi.fi/274023-syntyyko-viides-valtiomahti
Äänestääkö kansa taas väärin? http://mikkorsnen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/273948-aanestaako-kansa-taas-vaarin <p>Tällä hetkellä monien suurin huoli on persujen kannatuksen nousu kyselyissä. Vajaan viikon päästä nähdään, äänestääkö suuri osa kansasta väärin jo kolmannen kerran peräkkäin. Uhkaavaa väärää äänestyskäyttäytymistä selitellään esimerkiksi persujen lietsomalla ulkomaalaisvihalla ja heidän tarjoamallaan vahvalla johtajalla.</p><p>Suurempi syy on, että ainoana suurista puolueista heillä on selkeä ja uskottavan kuuloinen sanoma. Kun katsoo mitä muut puolueet tarjoilevat, ei ole mikään ihme, että se sanoma myös menee läpi ja löytää vastakaikua.</p><p>Meillä on tarjolla myös toinen selkeä ja uskottava sanoma: Paluu klassisiin liberaaleihin arvoihin ja politiikkaan. Ihmisillä tulee olla mahdollisimman suuri vapaus päättää omista asioistaan. Vapaus harjoittaa valitsemaansa elinkeinoa ilman, että yhteiskunta siihen tarpeettomasti puuttuu. Vapaus ilmaista mielipiteensä. Yksityisyydensuoja, jota ei lähdetä rajoittamaan kevein perustein. Ihmisiä on kohdeltava yhdenvertaisesti ja virkamiehen tulee olla kansan palvelija. Nämä ovat ne arvot joiden varaan koko nykyinen sivistyksemme ja hyvinvointimme on rakennettu.</p><p>Käytännössä tämä tarkoittaa ratkaisujen etsimistä mahdollisiin ongelmiin tutkimustiedon pohjalta ja rationaalista päätöksentekoa. Lakeja ei tule kiristää ilman siitä kansalaisille koituvaa selkeää ja määriteltävissä olevaa hyötyä. Säätelyn määrään on puututtava. Vaikka jokaisella yksittäisellä säädöksellä on oma, hyvä tarkoituksensa, niiden kumulatiivinen vaikutus on liian raskas. Jokainen säädös tarkoittaa myös resursseja sen säätämiseen ja valvomiseen. Tämä taas tarkoittaa usein sekä suoraa että epäsuoraa vierailua kansalaisen kukkarolla. Valtion tulojen ja menojen on oltava nykyistä paremmin tasapainossa ja kokonaisveroastetta kevennettävä. Verotuksen painopiste on ohjattava palkkatuloista haittaveroihin.</p><p>Meillä on myös yksi puolue, joka johdonmukaisesti perustaa ajamansa politiikan näihin länsimaisiin perusarvoihin: Liberaalipuolue.</p><p>&nbsp;</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Tällä hetkellä monien suurin huoli on persujen kannatuksen nousu kyselyissä. Vajaan viikon päästä nähdään, äänestääkö suuri osa kansasta väärin jo kolmannen kerran peräkkäin. Uhkaavaa väärää äänestyskäyttäytymistä selitellään esimerkiksi persujen lietsomalla ulkomaalaisvihalla ja heidän tarjoamallaan vahvalla johtajalla.

Suurempi syy on, että ainoana suurista puolueista heillä on selkeä ja uskottavan kuuloinen sanoma. Kun katsoo mitä muut puolueet tarjoilevat, ei ole mikään ihme, että se sanoma myös menee läpi ja löytää vastakaikua.

Meillä on tarjolla myös toinen selkeä ja uskottava sanoma: Paluu klassisiin liberaaleihin arvoihin ja politiikkaan. Ihmisillä tulee olla mahdollisimman suuri vapaus päättää omista asioistaan. Vapaus harjoittaa valitsemaansa elinkeinoa ilman, että yhteiskunta siihen tarpeettomasti puuttuu. Vapaus ilmaista mielipiteensä. Yksityisyydensuoja, jota ei lähdetä rajoittamaan kevein perustein. Ihmisiä on kohdeltava yhdenvertaisesti ja virkamiehen tulee olla kansan palvelija. Nämä ovat ne arvot joiden varaan koko nykyinen sivistyksemme ja hyvinvointimme on rakennettu.

Käytännössä tämä tarkoittaa ratkaisujen etsimistä mahdollisiin ongelmiin tutkimustiedon pohjalta ja rationaalista päätöksentekoa. Lakeja ei tule kiristää ilman siitä kansalaisille koituvaa selkeää ja määriteltävissä olevaa hyötyä. Säätelyn määrään on puututtava. Vaikka jokaisella yksittäisellä säädöksellä on oma, hyvä tarkoituksensa, niiden kumulatiivinen vaikutus on liian raskas. Jokainen säädös tarkoittaa myös resursseja sen säätämiseen ja valvomiseen. Tämä taas tarkoittaa usein sekä suoraa että epäsuoraa vierailua kansalaisen kukkarolla. Valtion tulojen ja menojen on oltava nykyistä paremmin tasapainossa ja kokonaisveroastetta kevennettävä. Verotuksen painopiste on ohjattava palkkatuloista haittaveroihin.

Meillä on myös yksi puolue, joka johdonmukaisesti perustaa ajamansa politiikan näihin länsimaisiin perusarvoihin: Liberaalipuolue.

 

]]>
0 http://mikkorsnen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/273948-aanestaako-kansa-taas-vaarin#comments Demokratia Eduskuntavaalit 2019 Liberalismi Perusoikeudet Suomen tulevaisuus Wed, 10 Apr 2019 07:07:35 +0000 Mikko Räsänen http://mikkorsnen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/273948-aanestaako-kansa-taas-vaarin
Lundell kolmas Nuorisovaaleissa http://enkeliporsas.puheenvuoro.uusisuomi.fi/273912-lundell-kolmas-nuorisovaaleissa <p>Uudenmaan vaalipiiri</p><p>1. Pirkka-Pekka Petelius VIHR &ndash; 374 ääntä</p><p>2. Markku Saarikangas PS &ndash; 337 ääntä</p><p>3. Kai Mykkänen KOK &ndash; 101 ääntä</p><p>4. Inka Hopsu VIHR &ndash; 129 ääntä</p><p>5. Habiba Ali SDP &ndash; 101 ääntä</p><p>6. Kai-Ari Lundell PS &ndash; 241 ääntä</p><p>Kivaltahan tämä tuntuu, äänimäärällä mitattuna sijoituin Uudellamaalla kolmanneksi.&nbsp;</p><p>Nuoriso on valistunutta. Toivottavasti nuoret menevät sankoin joukoin ääniuurnille, ja tulokseni realisoituisi myös eduskuntavaaleissa :)</p><p>Ks. alla olevan linkin kautta liitteet, joista löytyvät ehdokkaiden saamat äänimäärät.</p><p>* * *</p><p>8.4. Allianssi</p><p><em><a href="https://www.alli.fi/uutiset/vihreat-perussuomalaiset-ja-kokoomus-menestyivat-nuorisovaaleissa?fbclid=IwAR1ijc7XTfmPLneT3OyVyi6_FsNpIr0BqO_B82VqIPFvqHnkTNO7Vm93Krg">Vihreät, perussuomalaiset ja kokoomus menestyivät Nuorisovaaleissa</a></em></p><p><em>Nuorisoalan kattojärjestö Allianssi koordinoi eduskuntavaalien Nuorisovaalit kuudennen kerran 1.-5.4.2019. Nuorisovaaleissa&nbsp;oli mukana&nbsp;877 perus- ja toisen asteen oppilaitosta kahdessatoista vaalipiirissä. Ääniä annettiin yhteensä 62 935, joista hylättyjä oli 3628. Nuorisovaalien tavoite on tukea nuorten äänestysaktiivisuutta ja tutustua vaaleihin toiminnallisen oppimisen keinoin.</em></p><p><em>Valtakunnallisesti nuorten keskuudessa suosituimmiksi puolueiksi nousivat vihreät 17 &nbsp;prosentin, kokoomus 14,5 prosentin, perussuomalaiset 14,5 prosentin ja keskusta 11,7 prosentin kannatuksella. Vaikka kokoomus keräsi enemmän ääniä, hyötyi &nbsp;perussuomalaiset vaalipiirien viimeisten paikkojen jaosta siten, että puolue sai yhden paikan kokoomusta enemmän nuorten eduskuntaan.</em></p><p><a href="http://kaiarilundell.blogspot.com/2019/04/lundell-kolmas-nuorisovaaleissa.html">http://kaiarilundell.blogspot.com/2019/04/lundell-kolmas-nuorisovaaleissa.html</a></p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Uudenmaan vaalipiiri

1. Pirkka-Pekka Petelius VIHR – 374 ääntä

2. Markku Saarikangas PS – 337 ääntä

3. Kai Mykkänen KOK – 101 ääntä

4. Inka Hopsu VIHR – 129 ääntä

5. Habiba Ali SDP – 101 ääntä

6. Kai-Ari Lundell PS – 241 ääntä

Kivaltahan tämä tuntuu, äänimäärällä mitattuna sijoituin Uudellamaalla kolmanneksi. 

Nuoriso on valistunutta. Toivottavasti nuoret menevät sankoin joukoin ääniuurnille, ja tulokseni realisoituisi myös eduskuntavaaleissa :)

Ks. alla olevan linkin kautta liitteet, joista löytyvät ehdokkaiden saamat äänimäärät.

* * *

8.4. Allianssi

Vihreät, perussuomalaiset ja kokoomus menestyivät Nuorisovaaleissa

Nuorisoalan kattojärjestö Allianssi koordinoi eduskuntavaalien Nuorisovaalit kuudennen kerran 1.-5.4.2019. Nuorisovaaleissa oli mukana 877 perus- ja toisen asteen oppilaitosta kahdessatoista vaalipiirissä. Ääniä annettiin yhteensä 62 935, joista hylättyjä oli 3628. Nuorisovaalien tavoite on tukea nuorten äänestysaktiivisuutta ja tutustua vaaleihin toiminnallisen oppimisen keinoin.

Valtakunnallisesti nuorten keskuudessa suosituimmiksi puolueiksi nousivat vihreät 17  prosentin, kokoomus 14,5 prosentin, perussuomalaiset 14,5 prosentin ja keskusta 11,7 prosentin kannatuksella. Vaikka kokoomus keräsi enemmän ääniä, hyötyi  perussuomalaiset vaalipiirien viimeisten paikkojen jaosta siten, että puolue sai yhden paikan kokoomusta enemmän nuorten eduskuntaan.

http://kaiarilundell.blogspot.com/2019/04/lundell-kolmas-nuorisovaaleissa.html

]]>
0 http://enkeliporsas.puheenvuoro.uusisuomi.fi/273912-lundell-kolmas-nuorisovaaleissa#comments Demokratia Eduskuntavaalit 2019 Kai-Ari Lundell Nuorisovaalit Tue, 09 Apr 2019 18:25:50 +0000 Kai-Ari Lundell http://enkeliporsas.puheenvuoro.uusisuomi.fi/273912-lundell-kolmas-nuorisovaaleissa