*

Ari Rusila: Kootut kirjoitukset The other side of the story!

Kaikki blogit puheenaiheesta Martti Luther

Jumalan käskyt suojaavat avioliittoa

Sekä nykyteologit että monet poliitikot – jopa ateistit – saattavat puhua kauniisti oikeudenmukaisuudesta ja hyvän tekemisestä.

Luterilainen tunnustus opettaa Raamatun perusteella, että ihmisjärki luonnostaan jossain määrin tajuaa lakia, ihmisellä kun on yhteinen oikeustaju Jumalan kirjoittamana sydämessään ja jatkaa, että luonnollinen laki pitää yhtä Mooseksen lain eli kymmenen käskyn kanssa (ACA IV:7, s. 92).

Nykyteologien ’rusinapullakristillisyys’ tyrmätään tunnustuskirjoissa

Politiikasta sanotaan, että se on likaista peliä, eikä poliitikkoihin voi luottaa. Teologia taitaa olla sitäkin likaisempaa, ja vielä vähemmän voi luottaa teologeihin. Sekä poliitikkoihin että teologeihin näyttää pätevän sama sääntö: mitä korkeampi asema, sitä pahempi luikuri. Poikkeuksiakin toki on.

Politiikka koskee kuitenkin vain ajallisia ja maallisia asioita, mutta teologia ikuisia ja taivaallisia asioita. Edellisessä erehtyminen on inhimillistä mutta jälkimmäisessä helvetillistä. Kirjaimellisesti.

Martti Luther ja Sodoman synti

Uskonpuhdistajan mukaan homoseksuaalinen käyttäytyminen kuuluu Sodoman synteihin. Sodomialla on vanhastaan viitattu juuri siihen, myöhemmin myös eläimiin sekaantumiseen (zoofilia). Kristillisessä kirkossa sodomia luetaan niin sanotuksi taivaaseen asti huutavaksi synniksi (peccata clamantia) (1. Moos. 18:20-21):

”Täysin luonnonvastaista” – mitä Luther opettaa homoudesta?

Esittelen uskonpuhdistuksen juhlavuoden aikana Martti Lutherin (1483–1546) raamattuopetuksia, joista nykyteologit usein vaikenevat tai joita he jopa vääristelevät.

Miten uskonpuhdistaja arvioi Koraania?

Martti Luther (1483–1546) ei tuntenut ainoastaan Raamattua. Uskonpuhdistaja tunsi myös Koraaninsa, jota hän Raamatun valossa arvioi. Yliopisto-opettajana hän luotti tiedon voimaan ja piti tärkeänä sitä, että muslimien pyhänä pitämä kirja käännettäisiin paitsi saksan- myös latinankielelle.

Islamin opilliset juuret ovat areiolaisuudessa

Poliittisen suvaitsevaisuusideologian omaksuneet modernit teologit korostavat usein väärällä tavalla niin sanotun uskontodialogin tärkeyttä. Siihen liittyy se, että Raamatun vastaisesti vähätellään uskontojen välisiä eroja, vaietaan niistä tai jopa kielletään ne. Äärimmäisenä seurauksena on harhakäsitys, jonka mukaan kaikissa uskonnoissa palveltaisiin samaa Jumalaa.

Uskonpuhdistaja islamin varjossa

Islam oli 500 vuotta sitten Euroopan porteilla. Osmanien eli ottomaanien valtakunnan sulttaani Suleiman Suuri (1494–1566) turkkilaisarmeijoineen piiritti Wieniä.

Martti Lutherin (1483–1546) mukaan turkkilaisten hallitusta pidettiin jopa "oivallisimpana". Omat vallanpitäjät eivät saaneet yhtä hyvää arvosanaa ainakaan häneltä.

Luther kirjoitti saksalaisaatelistolle kristillisen säädyn parantamisesta vuonna 1520 tavalla, joka sopii valitettavan hyvin myös meidän aikamme hengelliseen ja maalliseen hallitukseen:

Arabien ja juutalaisten kiistan juuret Lutherin Genesis-kommentaarin mukaan

Raamattuopettajana Martti Luther (1483–1546) oli hyvin perehtynyt ensimmäiseen Mooseksen kirjaan, jossa kerrotaan ihmissuvun varhaisvaiheista.

Luther oli tutustunut myös Koraaniin. Genesis-kommentaarissaan hän kommentoi sitäkin, miten Muhammed (n. 570–632) Koraanissaan poikkeaa siitä, mitä Mooses oli kirjoittanut.

Israelin valtiota tai juutalaisia ei syytetä Jerusalemin oikeusmurhasta.

 

Anekdootin mukaan Isrealin oikeusministeriöön olisi joskus saapunut pyyntö peruuttaa Jeesuksen kuolemantuomio. Kysyjälle oli vastattu, ettei Israelin valtio voinut auttaa asiassa, koska tuomio ei ollut juutalaisvaltion antama, vaan Rooman. Siksi kysyjää pyydettiin kääntymään Italian hallituksen puoleen. Juttu voi olla tottakin.

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset

Julkaise syötteitä