Siinai johtamassa Israelin kolmen rintaman sotaan
Palestiinan tunnustamista käsittelevän YK kokouksen ollessa ovella Siinailla tapahtunut hyökkäys on vaikeuttamassa peliasetelmaa entisestään. Hyökkäys, sitä seurannut Israelin vastaisku ja Israelia vastaan suunnattu suurin rakettihyökkäys sitten parin vuoden takaisen Gaza operaation ovat vaarantamassa Egyptin ja Israelin jo yli 30 vuotta kestäneen rauhansopimuksen sekä lisänneet Israelin pelkoa joutumisesta kolmen rintaman sotaan.
Siinain kautta hyökänneet parikymmentä terroristia aiheuttivat iskuissaan kahdeksan israelilaisen kuoleman, israelilaisten tulituksessa hyökkääjien ohella sai surmansa myös kolme egyptiläistä poliisia. Samana päivänä Israel tuhosi iskun suunnittelijaksi oletetun Popular Resistance Committeen johdon, Gazasta puolestaan ammuttiin Israeliin yli 150 qassam ja Grad rakettia joiden vaikutuksille altistui noin miljoona israelilaista. PRC:stä oheisessa linkissä suhteellisen kattava analyysi (laatijana The Meir Amit Intelligence and Terrorism Information Center ).
Siinain kautta tapahtunut isku liittynee paikallisen al-Qaedan vahvistumiseen Siinailla ja Gazassa. Järjestö hallitsi jo v. 2005 noin viidettä osaa Siinain niemimaasta omaten Egyptin turvallisuusviranomaisille luoksepääsemättömiä alueita. Hyvin aseistautuneen ydinjoukon vahvuudeksi arvioidaan 2.000 taistelijaa jotka omaavat merkittävään tukea alueen noin 350.000 beduiiniasukkaan piirissä. Ennen viikon takaista Siinain iskua järjestö on jo tehnyt useita iskuja Egyptistä Israeliin ja Jordaniaan johtavaa kaasuputkea vastaan. Arabikevään myötä toimintaympäristö on merkittävästi muuttunut suotuisammaksi radikaaleille jihadisteille, jopa siinä määrin, että Gazassa valtaapitävä Hamas ei enää kykene hallitsemaan ääriryhmien toimintaa. Samoin Egyptissä Musliveljeskunnan pragmaatikot ovat vaikeuksissa radikaaliryhmien takia.
[Rautakupoli toiminnassa"]
Mm Camp Davidin sopimusten vastaisesti Israel on nyt sallimassa Egyptin lisäjoukkojen sijoittamisen Siinaille; niiden tehokasta käyttöä kuitenkin rajoittaa Egyptin sotilasjohdon hauras asema ja epävarmuus tulevien vaalien valtakuvioista. Israelin rautakupoli (ohjuspuolustusjärjestelmä, ks lisää esim Will Iron Dome balance the Hamas Terror?) puolestaan kykeni ampumaan als osan ohjuksista, mutta järjestelmä ei ole aukoton ollen toisaalta hyvin kallis (50.000-100.00 USD per ohjus). Edelleen Israel suunnittelee n. 200 km pituisen Egyptin vastaisen rajan aidoittamista.
Siinain hyökkäyksellä on seurauksensa myös jatkossa mm seuraavien tekijöiden kautta:
- Israelin ja Egyptin välisellä rajalla sotilaallinen läsnäolo muuttaa muotoaan rajan vahvistamisen kautta,
- Hyökkäys voi olla ilmaus Egyptin jälki-Mubarakilaisen sotilasjohdon otteen löystymisestä Siinailla ja epävarmaa on kyetäänkö ko kontrollia palauttamaan jatkossakaan,
- Israelin sisäpolitiikassa haetaan jo mahdollisuuksia laajapohjaiseen hallitukseen mm Kadiman mukaantulon kautta
- Al-Qaeda pyrkinee lisäiskuilla huonontamaan edelleen Egyptin ja Israelin suhteita, poliittisesti tämä voisi johtaa jopa Camp Davidin sopimusten purkamiseen
- USAn vetäyessä Irakista voivat Irak, Iran, Hizbollah, Hamasin radikaalisiipi ja Syyria (al-Assadin mahdollisesti pysyessä vallassa) luoda ns "Shiite Crescent'in” sodan valmistelemiseksi Israelia vastaan.
Israelia on siis uhkaamassa kolmen rintaman sota (Siinailta, Libanonista ja kansannousut länsirannalta sekä Golanilta). Tässä tilanteessa mielestäni olisi tarpeen pikaisesti toteuttaa ratkaisuun johtavat neuvottelut Israelin ja Fatahin sekä Hamasin pragmaattisen siiven kanssa.
Edellä olevia seikkoja taustoitan ja käsittelen laajemmin pääblogini kirjoituksessa Sinai Emerged As New Front In Israeli-Palestinian Conflict
[Valmistautumista mellakkahallintaan"]
Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!
Näinhän ne isot pojat kertovat. Muta jospa he valehtelevat ja kaikki ampumiset ovat kontrollissa ja tilattuja.
Se oli asiallista asiaa, kiitos siitä Rusilalle.
Ei liene uutta, että alueelta tulevat tiedot ovat ristiriitaisia.
http://www.haaretz.com/news/diplomacy-defense/egypt-reportedly-mulling-b...
Terveisin Kalevi Kämäräinen
Kolmen rintaman sota merkitsisi myös useamman arabimaan mukaantuloa aribimaiden rintamaan. USA kai olisi ilman muuta Israelin taustatuki. Vai, miten blokkien voisi ajatella kehittyvän sodan mahdollisesti puhjetessa?
Saataisiin nyt se rauha. Miksi aina haluan asioita jotka ovat lähes mahdottomia?
Mikä siinä rauhassa on niin kamalaa?
Olen saanut sellaisen käsityksen että islamistit eivät hyväksy juutalaisvaltiota missään muodossa. Heille ainut vaihtoehto on juutalaisten hävittäminen.
Jos islamistit pääsevät valtaan Syyriassa, Egyptissä ja Libyassa niin sota on väistämätön. Diktaattoreissa oli se hyvä puoli että heillä oli edes jotain jotain järkeä päässä - uskonkiihkoilijat eivät välitä kuinka monta miljoonaa ihmistä kuolee, kunhan islam ja sharia saadaan voimaan koko Lähi-idässä.
"Mikä siinä rauhassa on niin kamalaa?"
Tätä olen itsekin monesti pohtinut. Lähi-idän ohella olen samaan ongelmaan törmännyt Balkanilla asustaessani, jossa historia tuntui olevan elävä vaikuttaen nykyisiinkin asenteisiin. Evakkoperheen lapsena itselläni ei ollut mitään ongelmia solmia reiluja henkilökohtaisia suhteita venäläisten kanssa sen enempää työssä kuin vapaa-aikanakaan; sitä yllättävämpää oli törmätä Balkanilla muisteluihin satoja vuosia sitten tapahtuneista vääryyksistä tämän päivän yhteistyön - tai edes toistensa sietämisen - esteinä.
Varmastikin suurin osa niin israelilaisista kuin alueen arabeistakin toivoisi normaalia elämää. Tämän saavuttaminen on kuitenkin vaikeaa kun Israelin - ymmärrettävästi historian kokemusten valossa - on pakko (yli)korostaa turvallisuusajattelua ja toisaalta palestiinalaislapsille yhä vieläkin syystä tai toisesta opetetaan viha-ajattelua Israelia kohtaan. Tällä asenne- ja kokemuspohjalla rauhaa lyhyellä aikavälillä lienee vaikea saavuttaa muutoin kuin eristämällä osapuolia toisistaan aidoin, turvajoukoin ja ihmisoikeuksia rajoittavin menetelmin - jos sitten näilläkään.
Mielipidekyselyt eri maiden arabien keskuudessa näyttävät edelleenkin osoittavan vain korkeintaan viidesosan hyväksyvän juutalaisvaltion olemassaolon. Abbas ei aio koskaan tunnustaa Israelia juutalaisvaltioksi. Hän haluaa islamilaisen Palestiinan sekä arabipakolaiset Israeliin, jolloin tämäkään ei enää olisi juutalaisvaltio.
Israel ei ylikorosta turvallisuutta vaan toimii realistisesti pysyäkseen hengissä alueella, joka suhtautuu vihamielisesti juutalaisvaltioon ja pyrkii kaikin käytettävissä olevin keinoin sen romuttamiseen.
http://www.danielpipes.org/blog/2007/11/recognizing-israel-as-the-jewish...
" Tässä tilanteessa mielestäni olisi tarpeen pikaisesti toteuttaa ratkaisuun johtavat neuvottelut Israelin ja Fatahin sekä Hamasin pragmaattisen siiven kanssa."
Muuten asiallisen analyysin lopussa on utopiatöräys. Hamasin olemassaolon tarkoitus on poistaa Israel kartalta. Abbas taas kertoi juuri hastattelussa, että Palestiinan perustaminen ei suinkaan muuta sitä vaatimusta, että kaikkien Israelin alueelta lähteneiden arabipakolaisten jälkeläisineen on saatava palata Israeliin.
Miten näiden järjestöjen kanssa neuvoteltaisiin "ratkaisuun johtavia" neuvotteluja, kun heidän ratkaisunsa on Israelin katoaminen juutalaisena valtiona Lähi-Idän kartalta?
Siinähän sitä dilemmaa onkin. Jos ei tee mitään tai jos vaikka keksisi liittää miehitetyt alueet Israeliin, juutalaisvaltion luonne voi kuitenkin pikku hiljaa muuttua.
http://yaleglobal.yale.edu/content/demographics-define-israeli-palestini...
Terveisin Kalevi Kämäräinen
Arabien kasvavaa lukumäärää Juudeassa ja Samariassa on paljon käytetty pelottelukeinona juutalaisille ja rohkaisuna arbien "vastarinnalle", mutta asia ei ole lainkaan niin selvä, tarkkaa ja rehellistä väestölaskentaa kun ei ole olemassakaan.
“In 2010, there is a solid 67 percent Jewish majority in the combined area of pre-1967 Israel and Judea and Samaria” he added. “However, some Israeli politicians employ toxic demographic assets. They inflate the number of Arabs in Judea and Samaria in order to scare the Jewish State into a retreat from a most critical area, historically and security-wise.
“Current demographic bode well for the Jewish majority, which is expected to grow during the next 20 years due to a substantial rise in fertility since 1995, while Arab/Muslim fertility throughout the Middle East has declined sharply. In addition, the Arab minority has experienced an accelerated net-emigration of 580,000 from Judea and Samaria since 1967."http://www.israelnationalnews.com/News/News.aspx/136006
Tulevaisuuden ratkaisut ovat avoimet ja avaimet rauhaan ovat arabien taskussa. Juutalaisvaltion tunnustamisesta edelleen kieltäytyminen tulee tuhoamaan juuri arabien oman tulevaisuuden. Juutalaisvaltio tulee pysymään paikoillaan, mutta sen jatkuva tuhoamisen yritys romahduttaa arabien tähän asti saavuttaman hyvinvoinnin.
Lähtökohtaisesti olen sitä mieltä, että neuvotteluratkaisu on paitsi haasteellinen myös sekä mahdollinen että liki ainut kestävä malli koska mikään ulkopuolelta pakotettu ratkaisu ei sitoutumisasteeltaan korvaa paikallisten osapuolten keskenään saavuttamaa kompromissia. Entä voiko Hamasin kanssa neuvotella? Järjestön peruskirjaa lukemalla ja ottamalla kovat puheet tosissaan voi perustellusti päätellä neuvottelujen olevan utopiaa. Mielestäni viimeiset puoli vuotta on kuitenkin muuttanut tilannetta: Hamasin pragmaatikoilla alkaa olla ongelmia pitää islamistisia ääriaineksia kurissa; Hamas esimerkiksi juuri viime viikolla sopi – luonnollisesti epävirallisesti – Israelin kanssa tulitauosta, ääriainekset eivät sopimusta kuitenkaan kunnioittaneet ja rakettien ampuminen Israeliin jatkui.
Itse olen kannattanut neuvottelujen aloitusta ilman ennakkoehtoja ja ilman määrättyä lopputulemaa kuten esim kahden valtion ratkaisua. Muita malleja ovat olleet mm yhden valtion ratkaisu joko confederaationa tai ilman, Jordanian optio tai itse propagoimani kolmen valtion malli joko tuetuin väestönsiirroin tai ilman (näitä seikkoja olen aiemmin laajemmin käsitellyt kirjoituksessani Israeli-Palestinian Conflict – Negotiation Slot for a Month http://arirusila.wordpress.com/2011/07/31/israeli-palestinian-conflict-n... ).
Jos sitten kahden valtion malliin lopulta päädytään niin nähdäkseni Israelin silloisen PM Olmertin ehdotus vuonna 2008 oli hyvin lähellä molempien osapuolten hyväksyntää ja saattaisi siedettävänä kompromissina olla käyttökelpoinen tänäänkin. Elleivät neuvottelut lähikuukausina etene niin pahoin pelkään loppuvuodesta tulevan alueella melko myrskyinen.
Näyttäisivät todella olleen hyvin lähellä sopua vuonna 2008.
http://www.nytimes.com/2011/02/13/magazine/13Israel-t.html?pagewanted=all
Terveisin Kalevi Kämäräinen
Kahden valtion malli ei mielestäni toimi, arabeilla ei liene mahdollisuutta oman taloutensa ylläpitämiseen, väestöä on liikaa, ja eläneet avustuksilla viimeiset 50 vuotta.
Jordanian kuningas saatetaan vielä heittää vallasta maansa palestiinalaisenemmistön toimesta, jonka jälkeen nämä nousisivat valtaan, sen jälkeen alueella on palestiinalaisten hallitsema valtio.
Parempi olisi puolittaa länsiranta jordanian ja israelin kesken ja jordanialaiset ottaisivat arabit länsirannalta, jordanian väestö on muutenkin pitkälle samaa porukkaa. Jordianian vähemmistölle tosin koittanee sen jälkeen kurjemmat ajat.
Gaza on katastrofi johon ei ole mahdollista saada mitään järkevää ratkaisua ennenkuin egypti suostuu liittämään sen itseensä.
Jos Hamas vain puhuisi, sen sanoja ei voisi ottaa kovin vakavasti, mutta kyllä se on vuosien varrella osoittanut olevansa sanojensa takana esim. http://www.mfa.gov.il/MFA/Terrorism-+Obstacle+to+Peace/Terror+Groups/Ham...
Hamas haluaa olla se, joka päättää, milloin ruvetaan toimiin eikä se halua muiden ryhmien lipeävän rivistä aikaansaaden IDF:n iskuja alueelle. Tämä ei merkitse sitä, että Hamas olisi jotenkin maltillistunut ja haluaisi lopettaa iskunsa. Minusta asia on juuri päinvastoin: se haluaa voimistua sotilaallisesti ja valita sopivan ajan, milloin aloittaa iskut.
Asioista kiinnostuneet tarkkailijat voivat kehitellä vaikka kuinka hyviä malleja, mutta paikan päällä pitää pelata olemassa olevilla korteilla. Kaikki hyvää tarkoittavat mallit jättävät Hamasin osuuden täysin pois laskuista. Hamas ei ole paperitiikeri, joka ohimennen riisutaan aseista- vielä vähemmän se suostuu itse niistä luopumaan. Niin hyvä idea kuin demilitarisoitu alue olisikin, kukaan ei ole vielä kertonut, miten siihen päästäisiin.
PA ja Hamas eivät ole vieläkään kavereita eivätkä pysty sopimaan asioita edes keskenään. Se on ikävä fakta, joka vaietaan maanrakoon.
“We were very close,” Olmert told me, “more than ever in the past, to complete an agreement on principles that would have led to the end of the conflict between us and the Palestinians.”
Olisiko sopimus todella lopettanut konfliktin? Uskokoon ken haluaa.
“We don’t need a Palestinian army,” he said emphatically. “We don’t want an air force or tanks or rockets.”
Mihin unohtuu Hamasin 20 000 miehen vahvuinen armeija? Se ei häivy kuvioista vaikenemalla.
The negotiations on borders ended here, with Olmert telling Abbas among other things that no Israeli prime minister could ever remove Ariel, and Abbas telling Olmert that no Palestinian president could ever accept it.
Monessa kysymyksessä oltiin paljon erimielisempiä kuin tahdotaan myöntää. Ratkaisu oli kaukana.
Minäkään en usko, että Olmert ja Abbas olivat lähellä sopimusta. Perustelen uskomustani kahdella asialla:
1. Molemmat johtajat neuvottelivat äärimmäisen heikoista asemista. Olmert oli häviämässä lähestyvät vaalit ja lisäksi joutumassa oikeuteen lahjuksista. Abbas puolestaan oli juuri ja juuri selvinnyt Hamasin välittömän kaappauksen uhasta, josta hänet oli pelastanut Israel. Lisäksi USA painosti aika rajusti molempia, mutta erityisesti palestiinalaisia. Neuvottelut olivat molemmille johtajille roikkumista yhteisessä pelastusrenkaassa.
2. Palestiinalaiset eivät koskaan uskaltaneet kertoa neuvotteluista juuri mitään neuvottelijaryhmän ulkopuolelle. Kun Olmertin ja Abbasin neuvotteluista vuodettiin al-Jazeeran kautta viime talvena, tuli palestiinalaisreaktioista selväksi, että yleisölle tulosta ei olisi voinut myydä menettämättä päätään.
Obaman Hallinto -niminen laiva pelasti Abbasin yhteiseltä pelastusrenkaalta. Abbasin neuvotteluhalukkuus loppui siihen. Miksi pitäisikään neuvotella, kun Yhdysvallat ja EU näyttävät hoitavan palestiinalaisten etuja paremmin kuin PLO ja Hamas yhteensä?
Ei ole olemassa Israelin ja arabien sotaa, on olemassa vain juutalais-kristittyjen ja muslimien sota.
Kirjoita uusi kommentti
Kirjaudu tai rekisteröidy kirjoittaaksesi kommentteja
Kommentoi 19 kommenttia