Ari Rusila: Kootut kirjoitukset The other side of the story!

Brittivasemmisto antisemitismin kimpussa

“Seventy-one years ago the Nazi regime was stopped, but the antisemitism and the lies didn’t die with Hitler in the bunker in Berlin.” (Benjamin Netanyahu, on Holocaust Remembrance Day 5/5/2016)

Britannian Labour puolue on erottanut 50 jäsentään kenLkahden viime kuukauden aikana näiden antisemitismin ja rasismin takia Telegraph lehden mukaan. Merkittävimpiä huhtikuun lopun [2016] erotettuja vasemmistopoliitikkoja ovat Lontoon entinen pormestari Ken Livingstone ja parlamenttiedustaja Naz Shah. Livingstone oli pitänyt Hitleriä -30 -luvun sionistina ja pakistanilaisalkuperää oleva Labor edustaja Shah puolestaan aiemmin ehdotti, että Israel-Palestiina konfliktin ratkaisemiseksi juutalaiset tulisi uudelleensijoittaa Yhdysvaltoihin.

Helmikuussa 2016 Labor käynnisti selvityksen koskien Oxford University Labour Club –osastoaan ja maaliskuussa erotti muutamia sen edustajia ja aktivisteja antisemitismin takia.

Lucy Powell, varjo-opetusministeri, sanoi Vappuna Labour puolueella olevan ongelma antisemitusmin kanssa; seuraavana päivänä puoluejohtaja Jeremy Corbyn puolestaan totesi, ettei antisemitismi ole kovin suuri ongelma vaan pienen äänekkään vähemmistön aikaansaannosta. [Lähteet: Politico ja BICOM ]

EU-Report-051Asiaa voi myös hieman suhteuttaa siihen, että huhtikuussa 2015, a Pew'n julkaisema luotettavana pidetty tutkimus päätyi vain 7% briteistä suhtautuvan kielteisesti juutalaisiin. kun taas 19 % briteistä suhtautui kielteisesti muslimeihin ja 37% romaneihin.

Saksassa vasemmiston antisemitismi kärjistyi viime vapunpäivän mielenosoituksissa erityisesti Berliinissä. Anti-Israel boikottikampanja - BDS liike - koordinoi tällöin toimintansa muiden anti-Israel liikkeiden – kuten F.O.R. Palestine ( “For One State and Return in Palestine) – kanssa kaapatakseen Vappudemonstraation antisemitismin levittämiseen. Mainitut ryhmät onnistuivat saamaan järjestelykomitean enemmistön taakseen ja tämä johti Saksan radikaalia vasemmistoa edustavan “Ecological Left” jäämiseen tapahtuman ulkopuolelle. Antisemitisten ryhmien valtaannousun voimaa Saksan vasenmistossa kuvaa myös se, että Jutta Ditfurth, Saksan vihreän puolueen perustajia, jäi viime viikolla liki ainoaksi Saksan vasemmistoa valtaavan antisemitismin kritisoijaksi ja on joutunut sosiaalisessa mediassa nyt täysin alakynteen näkemyksineen. [Lähde ja lisää: Jüdische Algemine ]

Ranskassa antisemitismi on liitetty poliittiseen oikeistoon ainakin Dreyfus oikeudenkäynnistä lukien [1894] jolloin Dreyfusia vastustivat erityisesti konservatiiviset fanaattiset katoliset kun taas juutalaiskapteenia puolustivat sekulaarit liberaalit. Sittemmin ranskalainen antisemitismi liittyi oikeistolaiseen nationalismiin ja fanaattiseen anti-bolshevismiin. Nykyisin islamofobia on korvannut antisemitismin Ranskan äärioikeiston piirissä jolloin antisemitismi Ranskan vasemmistossa puolestaan on saanut lisää elintilaa. Yleisemminkin Israelin asema oikeistopiireissä on vahvistunut ja maata pidetäänkin “Juutalais-kristillisen” sivilisaation linnakkeena Islamin vastaisessa sodassa. Oikeiston voisikin länsimaissa tulkita vaihtaneen kohdettaan antisemitismistä antijihadismiin.

Israelin perustamisesta lukien [1948] Neuvostoliitto ja yleisesti vasemmistolaiset olivat hyvinkin suosiollisia Israelia kohtaan, samoin Israelissakin vasemmisto-sionistit johtivat maan politiikkaa. Kuuden päivän sodan jälkeen kansainvälisen vasemmiston asenne alkoi muuttua ja Israelin vasemmistonkin menetettyä valta-asemansa maa liitettiin kasvavasti miehitykseen, kolonialismiin, militarismiin ja vähemmistöjen syrjintään eli käsitteisiin joita vasemmisto yleisesti lännessä on vastustanut.

streeting (2)

Osa antisemitismiin liittyvää kokonaisuutta on käsitemäärittely koskien antisemitismin, antisionismin ja Israel –kritiikin rajapintoja. Israelin politiikkaa vastustavat tahot saattavat tulkita sionismin nationalistiseksi liikkeeksi ja tällöin antisionismi helposti voi ’lipsahtaa’ antisemitismiksi.

Sionismi on pohjimmiltaan näkemys siitä, että juutalaisilla tulisi olla kotimaa Lähi-idässä; nyt tämä on fait accompli joten antisionismiksi voi katsoa tämän tapahtuneen tosiasian kieltämisen tai sen muuttaminen. Vasemmistolainen sionismi (Labor Zionism) oli vallitseva Israelissa itsenäistymisestä aina 1970-luvulle saakka jonka jälkeen judaismia lähellä oleva uskonnollinen sionismi kasvatti kannatustaan.

Aivan oma muotonsa on sitten vanhasta juutalaisvastaisuudesta versova näkemys, mm Occupy –liikkeessä, juutalaisesta (pankkiirit, Rothschidit etc) salaliitosta nykyisen talouskriisin syynä.

Yksi syy antisemitismin nousuun vasemmistossa saattaa olla juutalaisiin ja Israeliin kriittisesti suhtautuvien muslimiyhteisöjen kasvu länsimaissa sekä antisemitismin suosion lisääntyminen näiden yhteisöjen sisällä.

Aiempina vuosikymmeninä antisemitismi oli erityisesti oikeistolainen ilmiö vasemmiston puolustettua tasa-arvon periaatteita ja yleisiä ihmisoikeuksia. Vasemmiston liukuma parina viime vuosikymmenenä antisemitistiseen suuntaan saattaa pohjautua siihen, että nyt Israel näyttäytyy vahvana alueen arabeja syrjivänä valtiona. Kyse ei kuitenkaan ole siitä että poliittinen vasemmisto olisi antisemitistinen vaan siitä että sen piirissä toimii aiempaa enemmän antisemiittejä.

habonim_dror

Aiemmin aiheesta: EU ulkoministerien itsenäisyyspäivälahja Israelille: Jutkuleima uusiokäyttöön

Kirjoitus julkaistu ensin Ariel -sivustolla]

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

1Suosittele

Yksi käyttäjä suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelija

NäytäPiilota kommentit (6 kommenttia)

Käyttäjän LeoMirala kuva
Leo Mirala

Sionismiin, kansallissosialismiin ja kommunismiin tarvitaan voimakas omakohtainen usko. Ja tämä vahva usko tarkoittaa että toiset ovat alempia ja niitä saa lyödä. Siksi nämä uskot ovat julmia. Ne ovat tappaneet muita ja toisiaan kymmeniä miljoonia.

Sionismi on viimeinen joka vielä ylläpitää rasismia ja keskitysleirejä.

Käyttäjän arirusila kuva
Ari Rusila

Sionismin perusajatuksen esitti T.Herzl 1800-luvun lopulla päätellessään, että juutalaiset vapautuisivat vainoista ja syytöksistä vain omassa maassaan. Poliittisen sionismin juuret eivät olleet tai ole uskonnolisia. Myös tänään jotkut kristityt ja ei-uskonnolliset ovat sionisteja.
Israelin syntyvaiheesta aina 1970 –luvun lopulle vallitseva suunta on ollut ns. sosialistinen tai työväensionismi, jonka kannattajat olivat pääasiassa marxilaisia ateisteja. Se rakensi valtiota kibbutsiliikkeellä ja kaupunkien proletariaatin luokkataistelulla. Työväensionistisia järjestöjä olivat ammattiyhdistysliike Histadrut ja puolisotilaallinen Haganah. Liikkeen johtavia hahmoja oli David Ben-Gurion.

Eri aatteisiin ja liikkeisiin sisältyvän rasismin tai syrjinnän katson liittyvän ensisijassa fanaattisuuteen, tätä kuvaa mm Hamasin Gazassa harjoittama vihakoulutus jolla lapsia indoktrinoidaan vihaan juutalaisia kohtaan yleisesti (siviilit kohteena).

Israel ei edelleenkään ole perustanut keskitysleirejä. Gazasta liikkumista rajoittaa ensi sijassa Hamas joka myöntää kulkuluvat Israeliin ja yleensä pois hallitsemaltaan alueelta. Itsekin olen tavannut niin Palestiinalaishallinnon alueilla kuin Gazassakin asuvia arabeja niin Israelissa kuin ulkomaillakin ja nämä ovat myös aikoneet asuinalueilleen palata; keskitysleireissä lienee hieman erilaiset olosuhteet.

Käyttäjän opehuone kuva
Esa Mäkinen

Sionismin alkuaikoina monet kosmopoliitit, liberaalit ja radikaalit ei-juutalaiset, jotka toimivat aktiivisesti silloista valtavirran antisemitismiä vastaan, olivat sionismin suhteen kielteisellä kannalla. Sitä pidettiin taantumuksena, alkeellisena kansallisaatteena ja kaikesta nationalismista piti päästä eroon. Juutalaisten muuttoa pois Euroopasta pidettiin myös haitallisena Euroopan sivistystasolle. Tämä oli aikanaan hyvin radikaali tapa ajatella juutalaisista!

Käyttäjän arirusila kuva
Ari Rusila

Sionismin alkuajat - jo ennen Hertzlin 'Juutalaisvaltiotakin' ja maailman sionistista organisaatiotakin - olivat melko värikkäitä. Sionismin alkuaikoina liikkeessä oli useita eri näkemyksiä mm aluekysymyksissä. Yksi osa sionisteista halusi kotimaan kun taas mm ‘Zionist Socialist Workers Party’ kannatti juutalaista itsehallintoaluetta Palestiinan ulkopuolella ja toinen merkittävä sosialistinen sionistiorganisaatio ‘Bund’ vastusti Sionismia perusteena että siirtolaisuus Palestiinaan on eskapismin muoto.

Palestiina ei myöskään ollut ainut vaihtoehto juutalaisten kotimaaksi vaan ennen IMS:as myös Argentiina ja Uganda olivat vakavasti pohdittuja vaihtoehtoja. Neuvostovenäjällä juutalaisille puolestaan osoitettiin oma ‘Jewish Autonomous Oblast’ (itsehallintoalue). Oma lukunsa sitten ovat Haredi judaistit (ortodoksijuutalaisuuden sivuhaara) jotka vastustivat koko Israelin valtion perustamista eivätkä tänä päivänäkään juhli Israelin itsenäisyyspäivää. Jotkut sionistit eivät nähneet kotimaata edes olennaisena kysymyksenä koska tulkitsivat sionismin liittyvän olevan kulttuuri joka voi elää ilman omaa kansallisvaltiotakin.

Käyttäjän LeoMirala kuva
Leo Mirala

Suomalaisilla oli Itä-Karjalassa aikoinaan ns. keskitysleirejä. Saksalaisilla oli samoihin aikoihin oikeita keskitysleirejä. Israelilla on myös ainakin Gazan keskitysleiri. Kaikille on yhteistä piikkilangat ympärillä. Mutta vain Gazn leirin asukkaita pommitetaan ja asuntoja käydään räjäyttämässä!

Käyttäjän arirusila kuva
Ari Rusila

Liki kaikilla mailla on rajan merkkinä piikkilankaa tai aitaa ja nythän niitä aitoja rakennellaan lisääkin. Israel ei ole siirtänyt tai koonnut Gazan asukkaita mihinkään leiriin, nämä asustavat Palastiinalaishallinnon tai Hamasin hallitsemalla alueella Israelin ja Egyptin rajaamalla omalla alueellaan. Ja kun hyökkäilevät alueeltaan naapurimaiden siviilien kimppuun niin valitettavasti kärsivät siitä.

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset