Ari Rusila: Kootut kirjoitukset The other side of the story!

Sininen rauha: Red Sea-Dead Sea hanke allekirjoitettu

dead-sea-signLähi-idän rauhanponnistelujen ”edistyessä” totuttuun tapaan on ilolla pantava merkille myös todellista yhteistoimintaa konfliktialueella. Toissapäivänä Israelin, Jordanian ja Palestiinalaishallinnon edustajat allekirjoittivat Washingtonissa kolmikantaisen Punainen meri-Kuollut meri hankesopimuksen Maailmanpankin pääkonttorissa. Kyseessä on jo ainakin 20 vuotta vanha idea pumpata Punaisesta merestä vettä kuivuvaan Kuolleeseen mereen rakennettavan 180 km pitkän putkiston kautta.

Vielä 1960-luvulla Kuolleen meren taso oli 390 metriä merenpinnan tason alapuolella ollen nyt 420 metriä ja ennusteen mukaan 450 metriä vuonna 2040. Näin siis ellei mitään tehtäisi. Rakennettava putkisto ottaa 200 miljoonaa kuutiometriä vettä vuodessa Punaisesta merestä ja siitä noin puolet johdetaan Kuolleeseen mereen. Toinen puoli kulkeutuu Aqabaan rakennettavaan suolanpoistolaitokseen ja näin käsitelty vesi palvelee Aravan laakson sekä Israelin ja Jordanian eteläosien tarpeita. Hankekokonaisuuteen kuuluu myös sopimus jolla Israel myy Jordanialle 50 miljoonaa m3 vettä Kinnaret järvestä Jordanian pohjoisosien tarpeisiin. Muita hankkeen liitännäisiä ovat sähköntuotanto putkiston varrella sekä matkailufasiliteettien parantaminen.

Red-Sea-Dead-Sea-PipelineRed Sea - Dead Sea Pipeline. Images courtesy of ESA.

Myös ”Kahden meren kanaali” nimellä kutsuttu hanke on yksi keskeisimmistä suosituksista vuonna 2011 julkaistussa raportissa Blue Peace: Rethinking Middle East Water. Sveitsiläis-ruotsalaisella rahoituksella tuettu ja intialaisen asiantuntijaryhmän vetämä suunnitteluhanke lähti ajatuksesta että vesikriisi voitaisiin muuntaa sosiaallis-taloudellisen kehityksen voimavaraksi ja alueellisen rauhan mahdollisuudeksi. Tämä ”hydro-diplomatia” on kuvattavissa alueelliseksi yhteistyöksi joka luo taloudellista dynamiikkaa ylikansallisesti kaikille osapuolille. ”Sininen rauha” raportti esittää tiekartan tälle yhteistyölle ja nyt sovittu putkistohanke liitännäisineen on sen merkittävin toteutukseen päässyt osa.

Putkistohankkeen kustannusarvio on 300-400 miljoonaa dollaria, tarjouskilpailu käynnistyy vuoden 2014 puolella ja itse toteutusaika on kolme vuotta. Edellä kuvatusta hankkeesta enemmän pääblogini kirjoituksessa

Blue Peace: Red Sea-Dead Sea Pipeline Plan Signed


Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

2Suosittele

2 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (8 kommenttia)

Aki Mönkkönen

Tämä on tosiaan todellinen "win-win" -hanke, jossa kaikki osapuolet voittavat.

Käyttäjän arirusila kuva
Ari Rusila

Olen samaa mieltä ja luulisin muillakin aloilla löytyvän vastaavia mahdollisuuksia. Hankkeen kriitikoiden mielestä kylläkin Kuolleen meren ekosysteemi vaarantuu "vieraan" Punaisen meren veden myötä ja toisaalta huomautetaan vedenjuoksutuksen mittakaavan olevan sen verran pieni ettei Kuollutta merta saada entiselleen vaan kuihtuminen vain hidastuu. Sosiaaliset, taloudelliset ja poliittiset tekijät mielestäni kuitenkin kääntävät hankkeen reilusti plussan puolelle.

Käyttäjän kalevikamarainen kuva
Kalevi Kämäräinen

Onkos keinotekoinen makea vesi jotenkin huonompaa kuin aito?

Ainakin Israelissa on tehokkaita makeanvedentuotantolaitoksia, joita jakelujärjestelmineen varmaan voisi myös rakennella lisää ja ulottaa naapurivaltioihinkin tarpeen ja sopimusten mukaan (toki laitoksia jakelujärjestelmineen yhteiseen käyttöön voi sijoittaa myös muihin seudun valtioihin).
http://autocad.autodesk.com/ama/orig/plant/SADYT_S...

Tuntuisi nimittäin luonnolliselta, että antaa Kuolleen meren saada vettänsä takaisin rauhoittamalla Jordan-joki. Ja koska kyseessä on rajajoki, joka virtaa usean valtion alueella, tämäkin järjestely sujuisi parhaiten kansainvälisellä yhteistyöllä (johon nyt on osoitettu kykyä).
http://www.un.org/waterforlifedecade/transboundary...

Terveisin Kalevi Kämäräinen

Käyttäjän arirusila kuva
Ari Rusila

Ei taida Jordan joen rauhoitus onnistua koska nykyisin kolme neljäsosaa vedestä, joka luonnollisesti virtaisi Jordania pitkin Kuolleeseenmereen, menee Israeliin ja Jordaniaan täyttämään maiden juoma- ja keinokasteluveden tarvetta. Millä tämä korvattaisiin? Nyt sovitun Punaisen meren putkiston ohella aiemmin on ollut suunnitteilla myös Kuolleenmeren yhdistäminen Välimereen kanaalin avulla mikä sekään ei mielestäni ole huonompi idea.

Käyttäjän kalevikamarainen kuva
Kalevi Kämäräinen

Sitä minä tarkoitinkin, että eikö onnistu korvata noilla muilla lähteillä.

Terveisin Kalevi Kämäräinen

Käyttäjän arirusila kuva
Ari Rusila

Synkin lukemani arvio Jordanjoesta on, että luonnollisesta virtaamasta alle 10 prosenttia päätyy Kuolleeseen mereen ja sekin on täysin saastunutta lietettä. Jätevesien käsittelyllä joen varrella veden laatua voitaisiin parantaa nopeastikin mutta ongelmana edelleen on kohtuuttoman suuri vedenotto maatalouden ja asutuksen tarpeisiin.

Käyttäjän arirusila kuva
Ari Rusila

Eräällä kansainvälisellä foorumilla artikkelini poiki vastauksen hra Nahum Lauferilta joka tuntee lähemmin alueen maaperää. Hän pitää kertomastani sovittua Red-Sea- Dead Sea (RDS) hanketta parempana vaihtoehtona Mediteranean-Dead-Sea (MDS) putkistoa/tunnelia/kanaalia seuraavin perustein:

A) The MDS is shorter then RDS by 40-50 km.

B) MDS you have to pump water up-hill for 30 km to the level of 60 metre , RDS uphill for 150 km to the level of 180 metre.

C) deslinting plants in the Jordan valley are close to Amman and Rammallah-Nablus , just 20-30 kms away , the desalinating plants on RDS are 100-200 kms away from the towns that need the water

D) As the MDS will pass through Palestiian territory they will want to keep the peace if they want water it will also assure them the water which might not be the case if the pipe is laid in Jordan

E) as we can expect sabotage to the pipe by radical islamists best that it will pass mainly through area controled by IDF and not by Jordan army.

Aivan hyviä argumentteja mielestäni; MDS:n kustannusarviota en nyt saanut käsiini enkä tiedä miksi niin asiantuntijaryhmä että alueen hallinnot sekä Maailmanpankki rahoittajana päätyivät nimenomaisesti RDS:n eikä MDS:n kannalle.

Käyttäjän kalevikamarainen kuva
Kalevi Kämäräinen

Liekö nuo korkeuserot ja etäisyys sekä niistä johtuva pumppauskustannus sitten ratkaiseva tekijä; toisella reitillä (MDS) mennään jyrkästi ylöspäin vähän matkaa ja toisella (RDS) loivahkosti ylös päin pitempi matka (ja päädytään korkeammalle).

MDS:n reittivalinnoilla päästäisiin jonnekin kilometrinkin korkeudelle (Juudean vuoristo), mutta ehkä pumppauskustannukset sitten ylittävät "alamäestä" saatavat energiatuotot.

Terveisin Kalevi Kämäräinen

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset